Tuleeko tästä mitään (Jorko)

25. Neuschwanstein

Skip viimeiseen päivään Saksassa, Joonaksen nk:

"Onko kaikki nyt varmasti mukana, jos nyt jotain jää emme enää pääse hakemaan sitä?" varmistan Joelilta, koska hänet tunnetaan muun muassa asioiden unohtelemisesta. "Joo joo on kyllä", hän huokaa turhautuneena. Okei okei, on myönnettävä että kysyn varmaan sadatta kertaa, mutta pakko on tarkistaa. "No sitte menoksi!" hihkaisen kannustavasti ja astun ensimmäisenä ulos ovesta.

 Joelin tultua perässäni käytävälle, lukitsen oven ja lähden kiskomaan häntä kohti uloskirjautumista. Jätämme avaimemme tiskin takana olevalle miehelle ja lähdemme sitten laukkujemme kanssa seikkailemaan Saksan jo hieman viilenneeseen syksyyn. Suunnitelmanani on siis kosia Joelia lempi paikassamme täällä Münchenissa. Kävelemme katua pitkin ja käännymme sitten eräälle polulle, joka vie pois keskustasta pieneen metsään, josta on kaunis näkymä suoraan mielestämme kauneimmalle linnalle, nimittäin Neuschwansteinin linnalle.

 Sormukset ovat takataskussani piilossa ja suklaarasia laukussa mukana, jotta voimme herkutella hetken. Jätän laukkumme sivuun ja ohjaan tulevan mieheni parhaalle paikalle, josta näemme suoraan linnalle. Polvistun hänen eteensä, tartun hänen käsistään ja kysyn: "Joel rakas me ollaan selvitty jo niin paljosta ja jos tässä nyt sattuu jotain niin suhteemme olisi virallinen, joten tuletko miehekseni?" "Totta helvetissä!" hän hihkaisee ja työntää sormuksen sormeeni, samoin minä hänen sormeensa.

 Annan Joelin vetää minut seisomaan ja nostaa sitten lanteilleen, että voimme suudella kunnolla. Hän ohjaa meidät intohimoiseen suudelmaan, eikä suostu irrottamaan ennen kuin happi loppuu. Suudelman loputtua laskeudun seisomaan ja kaivan laukustani suklaarasian. Istumme maahan, koska se ei ole märkä tai edes kostea ja alamme napostella suklaita maisemaa ihaillen.

 Liitän kätemme hellästi yhteen ja autan sitten Joelia nousemaan ylös maasta. Yhdessä tuumin nappaamme laukut kantoon ja lähdemme takaisin keskustaa kohti, koska tunnin päästä pitäisi mennä lentokentälle. Lento lähtisi vasta neljän tunnin päästä, mutta kentälle on luvattu ruuhkaa joten menemme ihan ajoissa. Emme todellakaan tahdo myöhästyä lennolta, koska pariin päivään täältä ei sitten lennettäisikään. 

Takseja toki löytää helpoiten ainoastaan tienvarresta, joten suuntaamme sinne. Seisahdamme tienvarteen tähyilemään ja onneksemme huomaamme parkissa olevan taksin. Joel kipittää sinne setelinippu kourassaan ja alkaa tinkimään hintaa kuskilta. Itse nostan laukut takakonttiin, joka on valmiiksi auki ja kömmin sitten takapenkille.

Sma, Joelin nk:

Seuraan kuin pässi narussa Joonasta hänen jätettyään laukut metsän reunaan ja astelen kalliolle seisomaan. Kohdistan katseeni Neuschwansteinin linnaan ja katon näkymää yhtä ihastuneena kuin ensimmäiselläkin kerralla. 

Yllättäen Joonas tarttuu käteeni ja kun käännän katseeni häneen, huomaan hänen olevan polvellaan edessäni. Katson jäätyneenä häntä, ja kun Joonas avaa suunsa kuulen kaiken kaikuna: "Joel rakas me ollaan selvitty jo niin paljosta ja jos tässä nyt sattuu jotain niin suhteemme olisi virallinen, joten tuletko miehekseni?" "Totta helvetissä!" hihkaisen heti, kun ymmärrän hänen sanansa.

 Kuin pinkissä hehkussa pujotamme toistemme sormiin sormukset ja sitten vedän Joonaksen ylös maasta. Joonas hakee laukustaan suklaapaketin ja istumme maahan suklaata napostelemaan. Suklaat syötyämme lähdemme laukkujemme kanssa kohti lentokenttää ja rakasta Suomea. Tämä on täydellinen muisto historiankirjoihin, jos tämä kaikki nyt päättyisi. Mitään muuta sinne ei tarvitse laittaa.

///////////////////////////

Heii! Tässäkin kirjassa on nyt kosittu, joten nauttikaa siitä. Nyt enää pari lukua jäljellä ja sitten ollaan lopussa. Varoitus jostain, mitä en nyt voi kumminkaan paljastaa. Ja porukka käykää seuraa ig mun bändin tili 0the.freaks0  Hyväksyn teitä sinne!

Teitä rakastaen(Ystävämielessä) Val<3