Tuleeko tästä mitään (Jorko)

23. Welcome to München!

Joonaksen nk, skip aamuun:

"Ette sitten kuole, koska musa hommat ei selvii ilman teitä!" Aleksi komentaa minua ja Joelia. Joel seisoo vieressäni katse tyhjänä, ilmeisesti seikkaillen jossain omissa ajatuksissaan, koska hän ei reagoi Aleksiin mitenkään. "Juujuu isukki", vastaan hilpeästi ja menen halaamaan häntä.

 "Voitteks te mitenkään käydä kurkkaa missä kunnossa meiän kämppä on, koska en tahdo tämän jälkeen viedä Joelii sotkuiseen kotiin?" kysyn kuiskaten Aleksilta. Hän nyökkää vaivihkaa ja laskee minut sitten Joelin luo. Otan laukkumme kantoon ja lähden sitten Joelia perässäni vetäen lähtöporttiamme kohti, koska lennämme täältä Berliinistä Müncheniin, koska ei meillä ole aikaa tai autoa ajaa sinne yli 5h. "Tarviiks sä viel lennolle jotain?" kysyn mieheltäni herättäen tämän ajatuksistaan. 

Joel vain pudistaa päätään ja irrottautuu kädestäni, jotta voi istua läheiselle penkille odottamaan lentokoneen saapumista. Istun hänen viereensä ja lasken laukun jalkoihini, että en hukkaa sitä taas. Ympärillämme on paljon ihmisiä, mutta onneksemme he eivät tunnista meitä tai sitten eivät ole kiinnostuneet  siitä, että olemme Blind channelin kaksi jäsentä. Meitä vastapäätä istuu äiti, jonka helmoissa roikkuu pieni noin 5-vuotiaan näköinen tyttö, joka katsoo meitä hieman oudoksuen.

 Luon kasvoilleni ystävällisimmän hymyn mitä osaan ja vilkutan tytölle. Herttainen ilahtunut ilme kohoaa tytön kasvoille ja innoissaan hän vilkuttaa takaisin ja supattaa jotain äidilleen. Nainen kohottaa katseensa minuun ja huomaan heti hänen ilmeestään, että hän tunnistaa minut. Hymyillen nousen paikaltani ja kävelen heidän luokseen.

 "Hi, can my daughter have selfie with you?" nainen kysyy britti aksentilla lausuen. "Sure!" vastaan hymyillen ja kyykistyn tytön viereen. Otan hänet syliini ja hymyilen naisen puhelimen kameralle. "Thank you!" nainen kiittää ja ottaa sitten lapsen minulta. Palaan paikalleni Joelin viereen ja tartun hellästi hänen kädestään. "Kohta tulee kone niin mennäänkö tonne oottamaan?" kysyn häneltä. Joel vain nyökkää ja nousee sitten portille kävelläkseen.

Skip Müncheniin, Joelin pov:

"Joonas voidaanko vaan mennä nukkumaa?" kysyn vaisusti. "Toki, mut ooks varma ettet haluu mennä saunaa?" hän varmistaa. "Joo, mua väsyttää ihan sikana nii ei tänää", vastaan. Toki sauna kelpaisi, mutta en tahdo näyttää uusia viiltojälkiäni hänelle. Joonas auttaa minut ulos taksista, joka on viimein saapunut hotellillemme ja lähtee sitten johdattamaan huonettamme kohti. 

"Käydääkö iha nopee suihkussa?" Joonas kysyy. "Joo vaikka", suostun, koska en voi kieltäytyä ilman epäilyksien herättämistä. Joonas avaa huoneemme oven, jostain saamallaan lätkällä ja vetää minut sisälle. Hän jättää laukkumme ihan eteiseen ja ohjaa minut sitten kylpyhuoneeseen. Nopeasti alan riisumaan vaatteeni, koska en tahdo ehtiä miettimään asiaa ja astun sitten jo Joonaksen päälle laittamaan suihkuun. 

Pian Joonas tuleekin perässäni ja kietoo hellästi kätensä ympärilleni. "Mennääkö huomenna kiertämään nähtävyyksiä ja etsimään vaikka tuliaisia porukoille ja jätkille", Joonas ehdottaa kuiskaten. Nopeasti pesen itseni ja jätän miehen sitten yksin suihkuun peseytymään. Puen päälleni laukusta löytämäni puhtaat boxerit ja jonkun Joonaksen hupparin, koska en löytänyt omaani ja kömmin sitten vällyjen väliin nukkumaan. "Öitä rakas", Joonas vielä kuiskaa minulle ja painaa hellän suudelman ohimolleni.

//////////////////////

Sori, kun on ehkä vähän lyhyt luku, mutta en nyt juuri keksinyt mitään tähän. Sori! OMG vihdoin kasari vs nollari alko! Oon oottanut tätä ihan helvetin pitkää. Näkyillään taas huomenna<3

 Val<3