Joelin nk, skip aamuun:
"Mä käyn ihan nopee suihkussa niin lähetään vaa sitte pyörii sinne keskustaan", sanon ja poistun kylpyhuoneeseen. Lukitsen oven perässäni ja kaivan sitten teräni taskusta. Lasken sen suihku hyllylle ja alan riisumaan vaatteitani pois.
Kyykistyn niin, että saan sääreni suoraksi ja viillän noin 10cm pitkän viillon siihen. Toistan tämän pariin kertaan ja tulen sitten pois suihkusta, että en herätä Joonaksen huolta, koska uskon vielä kumminkin selviäväni. Otan hygieniapussistani sideharso rullan ja alan kierittämään sitä säärteni ympärille, että veri ei valu lattialle. Puen pitkät vaatteet vielä päälleni ja lähden sitten Joonaksen luo pois kylpyhuoneesta.
Skip pari tuntia, Joonaksen pov:
"Ooks valmis lähtemään?" kysyn Joelilta. Hän nyökkää ja kävelee perässäni ulos huoneestamme. Olemme siis menossa syömään ja siitä sitten katsomaan turisti nähtävyyksiä. Kävelemme pari minuuttia katua pitkin huput syvällä päässä, koska emme tahdo tulla tunnistetuksi ja menemme sitten sisälle ravintolaan.
"Mitä sä haluut syyä?" kysyn mieheltä. "Vaikka ihan perus hampparin ja colan", hän toteaa hieman poissaolevana. Nyökkään ja seuraan tarjoilijaa, joka saattaa meidät pöytään istumaan. Vähän minullakin on epäilykset alkanut heräämään, koska hän on todella ahdistuneen oloinen ja viipyy kauan kylppärissä, mutta en ole vielä mistään varma.
Katson hetken ruokalistaa, koska emme ole käyneet tässä ravintolassa ennen, mutta päätän lopulta ottaa saman hampurilaisen kuin Joelkin. Tilasimme siis ihan tavan juustohampurilaiset, koska se on ainut jonka osaan saksaksi. Ja tietysti tämä menu oli vain saksaksi, ilmeisesti koska on suuressa suosiossa paikallisten osalta. Onneksi juomamme tuodaan pian, vaikka tarjoilija pahoitteleekin sitä, että ruuissa saattaa kestää hieman.
"Mitä sä haluut mennä kattomaa tänää?" utelen oikeasti kiinnostuneena. "Olisko Marienplatz mitään, sieltä löytyisi varmasti myös jotain tuliaisia jätkille ja perheelle, joille ei ole vielä hankittu mitään", hän kysyy hieman epävarmana. "Joo toki, mun pitäisikin löytää vanhemmille jotain ja äiti vielä pyysi jotain mitä ei löydy muualta", hyväksyn hänen ehdotuksensa.
Onneksi vihdoin 40min odottelun jälkeen sama tarjoilija ja toivottaa hyvää ruokahalua saksaksi. "guten appetit!" Nyökkäämme hänelle kiitokseksi ja alamme sitten syömään, syötyämme lähdemme Marieplatzille.
/////////////////
Hei taas! Miten sulla menee tänää? Mulla aika paskasti, koska oli vaan huono päivä, ahisti ja oli paha olla. Toivottavasti sulla oli parempi päivä!
Val<3
YOU ARE READING
Tuleeko tästä mitään (Jorko)
FanfictionTäysin mielikuvituksellinen turina Joelin ja Joonaksen säädöstä, seurustelusta emt? Kuvat netistä, mutta tarina päästäni pienillä fakta tiedoilla oikeesta elämästä ja jätkistä. Joonas on villi nuori 23v ilman huolta elämästä tai tapaturmista. Joel o...
