We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 5

Heeipsrallaa :))

Nyt ois taas uuden luvun aika :) Oon kyl ite sitä mieltä et tää luku on jotenkin ihana ja tätä oli niiiiiin ihana kirjottaa :) Toivottavasti nautitte lukemisesta yhtä paljon kun mä tän kirjottamisesta :)

Palaillaan taas lauantaina uuden luvun parissa :)

__

Louis

Avasin hotellin huoneen oven ja talutin Harryn sisälle. Miten hän olikin juonut itsensä tähän kuntoon. Minä kun ajattelin, että olisin itse tuossa jamassa tämän illan lopussa. Mutta en oikeastaan ollut edes humalassa. En uskaltanut jättää Harryä yksin oman onnensa nojaan tuollaisessa kunnossa. Hän mahtuisi hyvin nukkumaan samassa sängyssä kanssani, olihan tuo sänky aika leveä.

Talutin hänet sängyn luokse ja kaadoin varovasti selälleen. Vedin peittoa hänen päälleen ja korjasin tyynyn paremmin hänen pään alla. Tuntui hassulta, yleensä tein tämän kaiken Emilylle, jos jollekin.

"Hyvää yötä." Sanoin sitten ja kiersin sängyn toiselle puolelle. Aloin riisumaan vaatteitani pois kun kuulin Harryn mumisevan takaisin.

"Hyvää yötä."

Hymyilin itsekseni ja kömmin sänkyyn paksun peiton alle. Miten olinkin näin väsynyt. Mutta täytyi kyllä sanoa, että en muista koska viimeksi minulla olisi ollut näin hauskaa kenenkään kanssa. Ellei tietysti Emilyä lasketa mukaan. Mutta Harry on kyllä parasta mitä elämässäni on hetkeen tapahtunut. Minulla ei ole moneen vuoteen onnistanut ihmisuhteiden kanssa, mutta ehkä tämä olisi uusi alku elämälleni. Tietysti, enhän tiennyt mitä Harry tästä kaikesta ajatteli. Siitä, että ympärilläni pyörii faneja ja paparezzeja. Tai enhän ole kertonut hänelle edes tyttärestäni. Mutta kaikki aikanaan. En haluaisi pilata tätä ennenkö tämä on edes kunnolla alkanut. Kyllä sen ehtisi kertomaan myöhemmin.

***

Havahduin puhelimeni pirinään aamulla. Nousin nopeasti ylös sängystä ja vilkaisin Harryä. Halusin varmistaa etten herättänyt häntä. Kellokin näytti vasta yhdeksää. Katsoin soittajaa. Se oli Rosie. Mitä hänellä nyt tähän aikaan oli? Olihan heillä kaikki hyvin?

"Rosie?" Vastasin puhelimeen ja kävelin nopeasti pesuhuoneeseen sulkien oven perässäni.

"Väärin." Kuulin Emilyn nauravan langan toisesta päästä.

"Ai se oletkin sinä." Sanoin ja hymyilin itsekseni.

"Niin olen." Emily sanoi.

"Mitäs minun pikku prinsessalle kuuluu?" Kysyin ja istahdin kylmälle lattialle.

"Hyvää. Äiti antoi katsoa eilen tietokoneelta pelin, missä pelasit." Emily kertoi.

"No voi kun kiva, osasiko isi pelata hyvin?" Kysyin ja virnistin itsekseni.

"OLET PARAS!" Emily huudahti, niin että korvani kuuroutui varmasti muutamaksi sekunniksi. Naurahdin sitten.

"Kiitos rakas." Sanoin.

"Äiti käskee minua syömään aamupalaa." Emily mutisi sitten. Kuulin hänen äänestään, ettei hän oikein pitänyt ajatuksesta.

"No menehän sitten syömään, ettei äiti suutu." Sanoin.

"Minulla on ikävä sinua isi." Emily sanoi sitten.

"Niin minullakin sinua, mutta onneksi näemme muutaman päivän päästä." Sanoin.

"Moikka!" Emily huudahti sitten ja yhteys katkesi. Hymyilin itsekseni ja nousin sitten ylös lattialta. Enpä ole tiennyt, että 4-vuotias lapseni osaa käyttää puhelinta.