We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 22

Heeips kaikki :)

Pariin päivään ei oo nyt tullu lukua, mutta tässä jälleen uusi :) Toivottavasti tykkäätte ja palaillaan taas ens luvun parissa viimeistään maanantaina :) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Ja herran jestas infinity on maailman IHANINTA MITÄ OON KOSKAAN KUULLU AHH IHANA TÄYDELLINEN IHANA ♥ Mitä te ootte tykänny siitä? :)

__

Louis

Olin kuulevinani puhelimen tärisevän. Avasin silmäni ja vilkaisin yöpöydälleni. Valo vilkkui puhelimeni näytössä. Nousin nopeasti ylös sängystä herättämättä Harryä ja hipsin nopeasti ulos makuuhuoneesta. Olipa ihana herätä ilman niitä typeriä keppejä.

"Huomenta äiti." Vastasin puhelimeen iloisesti. Koitin puhua silti hiljaa, en haluaisi herättää Harryä. Hän näytti nukkuvan niin sikeästi.

"Huomenta rakas. Taisin herättää sinut?" Äiti sanoi.

"Ei se mitään haittaa, tänään on hyvä päivä." Sanoin ja hymyilin itsekseni.

"No hienoa. Tuota ajattelin sellaista, että kun tulet hakemaan Emilyä niin mitä jos jäisit syömään? Tekisin Emilyn lempiruokaa. Ja totta kai olisi hienoa, jos Harry pääsisi myös tulemaan, olisi mukava tutustua poikaan, joka saa sinut niin onnelliseksi." Äiti kysyi. Aloin hymyilemään entistä enemmän ja nojauduin seinää vasten.

"Kuulostaa ihanalta. Harryllä sattuu olemaan juuri vapaapäivä, joten eiköhän se onnistu." Sanoin.

"Hyvä juttu, käykö kahden aikaan?" Äitini kysyi sitten.

"Totta kai." Sanoin.

"Nähdään silloin sitten." Hän sanoi.

"Näin tehdään." Sanoin ja lopetin puhelun. Katsoin kelloa, se oli vasta 11, joten voisin aivan hyvin mennä loikoilemaan hetkeksi aikaa. Kävelin takaisin makuuhuoneeseen ja laitoin puhelimeni lataukseen. Kömmin Harryn viereen ja katselin hänen kauniita kasvoja. Eilinen oli ihaninta, mitä olen koskaan aiemmin kenenkään kanssa tehnyt. En ole kokenut vastaavanlaista koskaan. Harry oli upea, niin upea. Ja kaikki se vielä aivan ensimmäisen kerran. En ymmärrä miten Harry osasi sen kaiken, vaikka olikin hermoissaan aluksi, niin kuin minäkin ja sehän on aivan luonnollista. En voinut olla hymyilemättä kuin idiootti katsellessani suloista näkyä vieressäni. Luoja miten onnekas olinkaan. Minulla on maailman ihanin tytär ja maailman ihanin poikaystävä, mitä muuta voi toivoa?

Harry liikkui vieressäni ja pian avasi silmänsä. Hymyilin kun katsoin kuinka hän venytteli ja sitten vasta huomasi, että minäkin olen hereillä.

"Ai oletkin hereillä." Hän sanoi ja naurahti väsyneesti.

"Huomenta rakas." Sanoin hymyillen ja painoin suukon hänen poskelleen.

"Huomenta." Hän toivotti takaisin.

"Oletko kauankin tuijotellut minua?" Hän kysyi sitten virnistäen ja nousi kyljelleen.

"Jonkin aikaa, puhuin äidin kanssa puhelimessa." Kerroin.

"No mitä äitisi?" Harry kysyi.

"Hän pyysi meidät itseasiassa tänään syömään, kai se sopii? Tai oikeastaan ehdin jo vähän niin kuin luvata." Sanoin.

"Totta kai se sopii. Monelta?" Harry kysyi sitten.

"Kahdelta." Sanoin.

"O-okei, auts..." Harry voihkaisi sitten noustuaan istumaan. Nousin hänen viereensä ja vein käden hänen alaselälleen.