We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 10

Heeips :)

Tässä on tämän kertainen luku, ei oo niin pitkä kun yleensä, mutta en halunnu tähän lukuun enää kirjottaa lisää, koska ne tulee sit kaikki kokonaisuudessaan ens luvussa, muuten tästä ois tullut ihan liian pitkä, eikä olis nyt aikaa sitä kirjottaa :)

Jatkuu siis perjantaina seuraavan kerran :)

__

Louis

Ovikello soi, nousin laiskasti ylös sohvalta ja kävelin eteiseen. Avasin oven, minkä takaa paljastui Liam, joka hymyili alakuloisesti. Hän lupasi tulla piristämään minua.

"Heei, miten jakselet?" Hän kysyi ja kietaisi kädet ympärilleni.

"Ihan hyvin." Sanoin ja kietaisin itsekin kädet hänen ympärilleen.

"Liam!" Emily huudahti iloisen kuuloisena takaamme ja ryntäsi Liamin jalkoihin. Hymähdin pienesti ja katsoin kuinka Liam nosti hänet syliinsä.

"No mitäs se ilopilleri tietää?" Hän kysyi ja laski Emilyn sitten takaisin alas.

"Katsos mitä toin sinulle." Hän sanoi sitten ja ojensi Emilylle taskustaan ison suklaapatukan.

"Jee! Isi katso mitä sain!" Emily hyppi riemusta patukka kädessään.

"No voi että, taidan olla ihan kateellinen sinulle." Sanoin ja hymyilin.

"Jee! Kiitti!" Emily huudahti ja halasi Liamia.

"Menehän syömään se pöydän ääreen." Liam sanoi ja taputti Emilyä olkapäästä.

"Joo!" Emily sanoi ja ryntäsi keittiöön. Ihailin sitä kuinka ihana Liam oli lasten kanssa. Tulevaisuudessa hänestä tulee aivan mahtava isä.

Kävelin olohuoneeseen odottamaan Liamia ja pian hän tuli perässäni. Hän istahti sohvalle viereeni ja huokaisi syvään.

"Älä vaan sano, että muistatko kun kehotin kertomaan Harrylle ja blaah..." Mutisin.

"No en olisi sanonut, mutta kyllä tuo toisaalta pitää paikkansa." Liam sanoi.

"Tiedetään.." Huokaisin.

"Harry ei anna minulle ikinä anteeksi, olen niin varma asiasta." Sanoin.

"Oletko edes yrittänyt puhua hänen kanssaan?" Liam kysyi. Pudistin vain päätäni vastaukseksi.

"Mitä se hyödyttäisi? Ei Harry varmaan suostu edes puhumaan kanssani" Sanoin.

"Ja mistä niin päättelet?" Liam kysyi sitten ja korjasi asentoaan.

"No ainakin siitä kun ei hän ole edes viestitellyt sen jälkeen." Mumisin. Liam huokaisi syvään. Käännyin katsomaan häneen päin.

"Juttuhan on nyt se, että sinun pitää olla se joka sen aloitteen tekee. Menet vaikka hänen oven taakseen ja yrität edes." Liam neuvoi.

"Toisaalta olet oikeassa." Sanoin.

"Niin, katsos ei ne asiat muuten onnistu." Liam sanoi sitten ja taputti polvestani.

"Alle viikon päästä lähdemme sinne peli reissuunkin." Hän sanoi.

"Ai niin sekin vielä." Mutisin.

"Olet kapteeni etkä muista tuollaisia juttuja." Liam nauroi. Minua ei kyllä naurattanut.

"No kyllä minä sen muistin, mutta ymmärsit nyt varmaan." Sanoin.

"Ymmärsin, ymmärsin." Liam naurahti.

"Joten koita sopia asiasi Harryn kanssa ennen sitä, ja vaikka et saisi sovittua et voi antaa sen haitata keskittymistäsi kisoihin." Hän sanoi.

"Jep." Sanoin ja aloin miettimään mistä edes lähtisin liikkeelle. Olisiko mitään mahdollisuutta että Harry antaisi minulle oikeasti anteeksi?

Seuraava päivänä:

Kävelin kohti Harryn rappua huppu päässäni. Nyt ei huvittaisi yhtään, jos joku tunnistaisi minut. Sitten huomasin Niallin astuvan ulos ovesta. Hyppäsin nopeasti nurkan taakse piiloon. Häntä en kyllä nyt haluaisi kohdata. Vaikka naurettavaa tämäkin oli. Huomenna lukisi lööpeissä "Futistähti Tomlinson piileskeli nurkan takana", se vasta hävettävää olisi.

Niallin lähdettyä autollaan, kävelin ovelle ja painoin summeria.

Harry

Niall oli juuri lähtemässä, hän oli ollut piristämässä minua koko päivän. Hän tuli juuri eilen kotiin peli reissultaan.

"Ai niin, melkein unohdin." Hän sanoi ja kaivoi jotakin taskustaan.

"Tuossa vähän suklaata, jos yhtään auttaisi." Hän sanoi ja ojensi suklaalevyn käteeni.

"Eikö tämä ole tyttöjen juttu?" Kysyin naurahtaen.

"Ei tietenkään." Niall sanoi.

"No kiitos kuitenkin, olet ihana." Sanoin ja halasin parasta ystävääni.

"Pärjäile, soitellaan huomenna." Hän sanoi sitten ja astui rapun puolelle.

"Jep, nähdään." Sanoin ja suljin oven hänen perässään.

En oikeastaan ehtinyt kun sohvalle istahtaa kun summeri soi. Mitähän se Niall oikein unohti? Silmääni ei kyllä pistänyt mikään, mitä häneltä olisi voinut jäädä.

Kävelin ovelle ja painoin nappulaa, jolla alaovi aukeaa. Avasin oven jo valmiiksi ja odotin Niallia.

Yllätyksekseni se oli kuitenkin aivan joku muu kuin Niall. Henkilö, jonka näkemistä odotin vähiten tällä hetkellä. Olin jo vetämässä oven kiinni, mutta Louis otti siitä tiukasti kiinni.

"Harry." Hän sanoi.

"En halua nähdä sinua juuri nyt" Sanoin.

"Ole kiltti, haluaisin puhua kanssasi." Hän sanoi.

"No minä en sinun, joten hyvää loppu elämää!" Sanoin ja paiskasin oven kiinni. Kyykistyin alas selkä seinää vasten ja painoin kasvot käsiäni vasten. Kyyneleet valuivat poskilleni. Vihasin elämääni tällä hetkellä niin paljon. Kaikki on pilalla. Minulla ei ole enää toista mummia, eikä poikaystävää johon voisin luottaa. Mitä voisin edes tehdä asialle? En pysty puhumaan Louisin kanssa. Olen vain niin vihainen hänelle. Valehdella nyt tuollaisesta asiasta. 'Hups, unohdinko kertoa että minulla on lapsi'. Ei tuollaisia asioita vain yksinkertaisesti jätetä kertomatta.

***

Istuin masentuneena hiljaisessa asunnossani ja ajattelin huomista aamuvuoroa. Ei yhtään huvittaisi tehdä töitä, ei sitten yhtään. En saanut Louisia pois ajatuksistani. Edes Niallin antama suklaalevy ei parantanut tilannetta. Kaikki mitä päässäni tällä hetkellä pyöri oli vain, Louis, Louis ja Louis.

Vaikka vihasin häntä tällä hetkellä niin paljon ettei sanat edes riittäneet. Silti jossain sisimmässäni tunsin jotakin vahvaa tunnetta häntä kohtaan. Minulla ei ole koskaan eläissäni ollut niin hauskaa kuin Louisin kanssa. Hänen seurassaan pystyi unohtamaan kaikki murheet ja ikävät asiat, kunnes itse aiheutti minulle kipua, tosin ei fyysistä, mutta henkistä. Miten voisin selvitä tästä? Tiedän, että haluaisin vain niin kovasti antaa hänelle anteeksi ja hypätä hänen kaulaansa. Mutta samalla tunsin niin paljon vihaa ja pettymystä. En olisi ikinä uskonut Louisin pystyvän valehtelemaan näin isosta asiasta. Joku varmaan ajattelisi, että suurennan tätä asiaa aivan liikaa, mutta en oikeastaan suurentanut.

Olisipa mummi täällä kertomassa mitä minun pitäisi tehdä. Hänellä oli aina niin mahtavat neuvot asiaan kun asiaan.