We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 34

Heeii :)

Uuden luvun aika, mietin aluks jos julkasen tän vasta huomenna, mutta en malta odottaa. On varmasti joitakin innokkaita jo lukemaan vielä tähän aikaan illasta :D Ja tuota sellaista ilmoitus asiaa, että tää fic on tosiaan aika lopuillaan, suunnilleen 4-5 lukua vielä tiedossa ja sit alotan totta kai uuden, josta oon aivan älyttömän paljon innoissani ! Ja siitä sitten enemmän myöhemmin ;) Mutta eipä muuta tällä kertaa, palaillaan taas ens luvun parissa pian :)

__

Harry

Vilkuilin kelloa vähän väliä. En vain mitenkään pystynyt tekemään töitä normaalisti. Paperipino oli iso, tiedostin sen kyllä, mutta ajattelin vain Louisia ja sitä, että hänen lentonsa lähtee kolmen tunnin päästä. Ja minä aion viedä hänet aivan kohta lentokentälle. Louis sanoi ettei minun tarvitse töistä lähteä, että hän voisi mennä aivan omalla kyydillä. Onhan hänellä nyt sentään omat autokuskit ja henkivartijat, mutta halusin aivan välttämättä viedä hänet itse. Sillä tavalla saan vielä viettää viimeisen tunnin hänen kanssaan.

"Eikö sinun kannattaisi jo lähteä?" Työkaverini ja samalla myös hyvä ystäväni Oliver sanoi. Havahduin ajatuksistani ja nousin ylös tuolilta.

"Ihan totta! Lähden nyt, nähdään iltapäivällä! Pitäkää puoti pystyssä." Sanoin ja nappasin takin naulakosta. Lähdin ripeästi ulos ja hyppäsin autooni.

Ajoin suoraa Louisin luokse ja kun lopulta saavuin hänen pihaansa, hän odottikin jo ulkona ison matkalaukkunsa kanssa.

"Ethän joutunut kauan odottamaan?" Kysyin kun astuin ulos.

"En, tulin juuri ehkä minuutti sitten tähän." Hän sanoi ja virnisti.

"No hyvä." Hymähdin ja menin avaamaan takakontin. Autoin Louisia matkalaukun kanssa ja paiskasin sitten takaluukun kiinni.

Pysähdyimme paikallemme ja katsoimme toisiamme silmiin. Huulemme painautuivat yhteen, jonka jälkeen olin sanomassa jotakin, mutta Louis painoi sormen huuleni päälle.

"Shh, ei hyvästejä vielä, eihän?" Hän sanoi ja painoi toisen suudelman huulilleni. Nyökkäsin, enkä sanonut mitään. Menimme sitten autoon, minä ohjaajan paikalle ja Louis minun viereeni. Lentokenttää kohti siis...

***

Emme oikein saaneet sanotuksi mitään automatkan aikana. Molemmilla tietysti pyöri päässä se, että nyt emme tosiaan näkisi toisiamme kuukauteen. Tai ainakin minulla pyöri.

Olimme perillä ja yritin etsiä katseellani paikkaa, jonne voisin tämän auton hetkeksi jättää.

"Minnehän tämän voi jättää?" Kysyin ääneen.

"Tuolla on ainakin yksi paikka." Louis sanoi ja osoitti kädellään.

"Niinpä onkin." Sanoin ja parkkeerasin autoni sinne.

Nousimme autosta ja otimme Louisin matkatavarat takakontista. Sen jälkeen lähdimme sisälle lentokentälle.

Pian kun Louis oli löytänyt muut joukkuekaverinsa, kuulin tutun äänen huutavan nimeäni.

"Harry!" Huuto jatkui. Käännyin katsomaan taakseni ja näin Niallin vilkuttamassa kauempaa.

"Louis, käyn nopeasti Niallin luona, tulen heti takaisin." Sanoin Louisille ja säntäsin sitten Niallin luokse. Täytyi myöntää, että olin melkein unohtanut, että Niall lähti myös tänään. Olin vain niin keskittynyt Louisiin, että unohdin parhaan ystäväni aivan kokonaan. Mutta toivottavasti Niall ymmärsi.

"Niall! Herran jestas sentään!" Huudahdin ja syöksyin halaamaan häntä.

"Täytyy olla nopea, lento lähtee ihan juuri." Hän sanoi.