We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 21

Heei kaikki :)

Tässä on uus luku ja on muuten toooosi pitkä tällä kertaa. Pyöristettynä 2200 sanaa, en oo varmaan koskaan kirjottanu yhtä pitkää :D Tossa ylhäällä on aika söpis kuva, laitoin sen ihan sen takia, että tässä luvussa kun puhutaan mitä niillä on päällä niin ajattelin että ne on ton näkösii + mustat farkut :)

No mutta eipä tässä oikeestaan muuta, nauttikaahan tästä ja tää jatkuu varmaan tossa ke-to :)

__

Harry

Olin juossut koko aamupäivän kaupasta toiseen. Huomenna olisi Niallin synttärit ja täytyihän hänelle joku lahja ostaa. Löysin sen mitä etsinkin eli uusimman Fifa pelin. Se tuli juuri eilen kauppoihin ja oli nyt jo melkein loppuunmyyty kaikkialta.

Tulin töihin jotakin tunti sitten ja joudun olemaan loppuillan täällä, yksin. Päästin työntekijäni kotiin, koska he ovat ahkeroineet viime päivinä niin paljon. Itse makasin kolme päivää kotona ja nyt olen jo suurimmalta osin parantunut. Istahdin alas jakkaralle tiskin taakse ja mietin Louisia. Minulla oli häntä kamala ikävä. Olemme nähneet viimeksi silloin kun hän vei minut kotiin. Toki olemme soitelleet joka päivä. Mutta kaipasin jo hänen pehmeitä huuliaan. Sitten puhelimeni alkoi soimaan pöydän päällä ja Louisin suloinen kuva ilmestyi ruudulle. Muokkasin juuri eilen illalla tylsyyksissäni kyseiseen kuvaan sydämiä Louisin ympärille. Hymyilin ja vastasin puheluun.

"Hei, ajattelinkin juuri sinua." Sanoin.

"No sepä sattui. Mutta oletko töissä?" Hän kysyi.

"Jep." Sanoin ja samalla sekunnilla muistin yhden tärkeän lapun, jonka olin jättänyt takahuoneeseen. Nousin ylös jakkaralta ja lähdin etsimään sitä.

"No eipä minulla sitten muuta ollutkaan." Louis sanoi ja lopetti puhelun. Mitä ihmettä? Tungin puhelimen taskuuni ja aloin selaamaan "ihanaa" paperikasaa. Samaan aikaan ovelta kuului kilinä. Hieno homma, asiakkaita tuli juuri silloin kun vähiten odotti. No ehkä etsin sen paperin myöhemmin. Kiirehdin takaisin tiskin taakse ja yllätykseni näin Louisin sekä Emilyn tiskin toisella puolella. Nyt äskeinen puhelukin kävi järkeen.

"Tämäpä miellyttävä yllätys." Sanoin ja hymyilin.

"Harry!" Emily huudahti iloisena.

"No hei Emily." Sanoin ja hymyilin pikkuiselle.

"Minulla oli sinua kamala ikävä." Louis sanoi ja kumartui tiskin yli painamaan huulensa pikaisesti omilleni. Miten näin pienikin asia tuntui valtavan ihanalta.

"Olen edelleen flunssassa, joten voin tartuttaa sinut." Huomautin.

"Otan sen riskin. Onhan tämä kuitenkin sen arvoista." Louis sanoi ja hymyili tajuttoman suloisesti.

"Otatteko jotain?" Kysyin.

"Itse voisin ottaa kahvin. Emily, mitä haluaisit?" Louis sanoi ja katsoi Emilyä.

"Mehua ja keksin." Emily sanoi ja osoitti suklaakeksejä, mitkä olivat kulhossa.

"No minäpä laitan teille." Sanoin ja otin lautasen keksejä varten.

"Emily, mene vaan valitsemaan pöytä meille." Louis sanoi Emilylle ja käänsi sitten katseensa minuun.

"Etkö muuten huomannut minussa mitään eroa?" Hän kysyi ja virnisti.

"Eroa? Oletko käynyt parturissa?" Arvuuttelin.

"No en, oletko ihan sokea?" Louis nauroi. Laitoin kaksi keksiä lautaselle ja käänsin katseeni taas häneen. Koitin katsoa, mutta en löytänyt mitään ihmeellistä.