We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 30

Moikka kaikki!

Siitä onkin jo vähän yli viikko kun viimeksi julkaisin luvun, oon tosi pahoillani tästä epäaktiivisuudesta, mutta nyt on ollut kauheesti kiireitä ja en oo vaan yksinkertasesti jaksanu kirjottaa :D Mutta eiköhän tää tästä taas lähde kulkemaan ja ajattelinkin julkasta jo seuraavan luvun viikonloppuna :) Toivottavasti tykkäätte edelleen ja nähdään ens luvun parissa :)

__

Harry

On kulunut jo muutama päivä minun ja Louisin mökki reissusta. Mutta edelleen tuntuu siltä kuin olisi lomalla. En millään jaksaisi nousta aikaisin aamulla töihin. Tänäänkin meinasin nukkua pommiin. Onneksi Louis lupasi viedä minut ruokatauolla jonnekin syömään. Vilkaisin kelloa, kohta onkin taukoni aika ja Louisin pitäisi olla täällä pian.

Hain likaiset astiat pois kahdesta pöydästä ja lähdin viemään niitä keittiöön. Oven kohdalla tunsin kompastuvani johonkin ja ennenkö ehdin pelastaa itseäni huomasin olevani jo lattialla. Katsoin sirpaleina olevia astioita edessäni.

"Ei helvetti." Kirosin ääneen. Miksi mikään ei voinut onnistua tänään?

"Mitä oikein touhuat?" Kuulin tutun äänen takaani. Vilkaisin katsomaan Louisia, joka seisoi hölmistyneen näköisenä oven kupeessa.

"Onpa noloa.." Mutisin itsekseni ja nousin nopeasti ylös. Louis katsoi minua naurahtaen ja tuli sitten lähelleni painaen suudelman huulilleni.

"Tarvitsetko apua siivoamisessa?" Hän kysyi ja kyykistyi alas.

"En ymmärrä miten mikään ei ole onnistunut tänään." Huokaisin ja kyykistyin Louisin viereen.

"Et ole ainoa, itsekin sähläsin aamulla treeneissä." Louis sanoi ja naurahti.

"Et viitsisi pistää niitä roskikseen, jos käyn vaihtamassa vaatteet?" Kysyin.

"Totta kai." Louis nyökkäsi. Hymyilin ja lähdin pukuhuoneeseen. Louis kyllä tekee päivästäni paljon paremman edes pelkällä olemassa olollaan.

***

"Tuossa ravintolassa voisi käydä useamminkin, oli todella hyvää ruokaa." Louis sanoi kun kävelimme takaisin hänen autolleen.

"Niinpä." Sanoin ja nyökkäsin.

"Harry?" Louis kysyi sitten ja pysäytti minut.

"Niin?" Kysyin.

"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi. Nostin kulmiani ihmeissäni. Mitä hän tuolla nyt tarkoitti?

"Mitä tarkoitat?" Kysyin.

"Vaikutat jotenkin etäiseltä? Olenko tehnyt jotakin?" Hän kysyi.

"En minä mielestäni ole etäinen, olen vain väsynyt, ei muuta. Oletko sitten tehnyt jotain mistä minun pitäisi tietää?" Kysyin. Louis pudisti päätään ja hymyili.

"No hyvä jos kaikki on hyvin." Hän sanoi ja kiersi toiselle puolelle autoa. Nyt hän itse vaikutti omituiselta. Salasiko hän jotain minulta?

Louis

Kun olin vienyt Harryn takaisin töihin, suuntasin itse Liamille. Sovimme aamun treeneissä, että pelaamme tänään pleikkaria yhdessä.

Soitin ovikelloa ja odottelin, että Liam tulee avaamaan.

"Vihdoin! Ajattelin jo, että missä oikein jumitat." Hän sanoi avattuaan oven.

"Olin Harryn kanssa syömässä." Sanoin ja astuin sisälle. Potkaisin kengät lattialle ja jätin takin naulakkoon. Menin sitten Liamin perässä olohuoneeseen. Istahdimme sohvalle, jonka jälkeen Liam ojensi toisen peliohjaimen käteeni.

"Arvaa mitä varasin tänään?" Liam kysyi. Käännyin katsomaan häntä ja nostin kulmaani.

"Lomamatkan Losiin, käymme kiertelemässä Amerikkaa ennenkö lähdemme pelireissulle." Liam selitti innoissaan.

"Kiva." Sanoin ja nyökkäsin.

"Kiva? Eikö sinulla ole muuta sanottavaa?" Liam kysyi.

"Sori, on jotenkin paljon mietittävää." Mutisin.

"Mutta olen onnellinen teidän puolesta, tekee varmasti hyvää tuollainen matka." Sanoin ja hymyilin vähän.

"Niin tekee." Liam nyökkäsi hymyillen, mutta muutti ilmeensä pian normaaliksi.

"Hei ihan tosi, onko kaikki hyvin?" Hän kysyi.

"Hassua, miten kysyin aivan samaa Harryltä tänään." Sanoin.

"Onhan sinun ja Harryn välillä kaikki ok?" Liam kysyi.

"On, totta kai. Meillä on kaikki hyvin, mutta-"

"Et ole vielä kertonut siitä meidän reissusta?" Liam jatkoi lauseeni loppuun. Huokaisin syvään ja käännyin katsomaan muualle.

"Niin." Sanoin hetken kuluttua.

"Tiedätkö se on aika iso juttu ja jos kauankin sitä salaat niin se ei tiedä välttämättä hyvää." Liam sanoi.

"Tiedän sen, mutta pelkään miten Harry reagoi. Kestäähän se kuitenkin yli kuukauden." Sanoin.

"Sophia on ottanut sen ainakin hyvin, hän ymmärtää, että se on työtäni ja varmasti Harrykin ajattelee samalla tavalla." Liam sanoi.

"No joo, olet oikeassa." Sanoin ja otin paremman asennon.

"Voidaanko pelata nyt? Haluaisin unohtaa murheet hetkeksi." Ehdotin.

"Toki." Liam sanoi ja otti toisen ohjaimista käteensä.

***

Olin päätynyt viettämään koko päivän Liamin luona. Pelasimme, söimme ja katsoimme televisioo. Teki kyllä todella hyvää viettää aikaa parhaan ystävän kanssa.

Olin juuri ajamassa Harryn kahvilan ohi ja ihmettelin miksi siellä paloi vielä valot. Kello oli kuitenkin jo 10 ja Harry sanoi sulkevansa sen tänään yhdeksältä. Päätin pysäköidä autoni kahvilan eteen ja käydä vilkaisemassa onko Harry tosiaan vielä töissä. En viitsi turhaan ajaa hänen kotiinsa, jos hän ei siellä ole.

Kävelin sisälle kahvilaan eikä yleisessä tilassa näkynyt ketään. Päätin vilkaista takahuoneeseen, jos Harry olisi siellä. Kurkkasin oven raosta taukohuoneeseen ja näin Harryn pöydän ääressä. Tosin hän ei ollut hereillä, vaan nukkui nojaten käsiinsä paperipinojen ympäröimänä.

"Harry?" Sanoin kysyvästi, mutta hän ei hievahtanutkaan. Menin hänen luokseen ja ravistin hän hellästi muutaman kerran.

"Harry?" Toistin.

"Häh? Mitä?" Hän nosti päänsä ylös ja katsoi minua aivan unisena.

"Olet näköjään nukahtanut tänne." Sanoin. Harry katsoi ympärilleen ja tajusi sitten mistä puhuin.

"Hupsis." Hän sanoi ja hieroi silmiään.

"Koitin vielä hoitaa paperihommat loppuun, mutta en näköjään hoitanutkaan." Hän naurahti.

"Eiköhän olisi aika mennä kotiin." Sanoin.

"Olet oikeassa, ehdin tehdä nämä huomennakin." Harry sanoi ja nousi ylös. Hän otti paperit pöydältä ja laittoi ne lukolliseen kaappiin.

"Mitä jos tulet luokseni yöksi?" Ehdotin ja kiedoin käteni Harryn ympärille takaa päin.

"Kuulostaa hyvältä, mutta haluan vain nukkua tällä kertaa, jos sopii?" Hän sanoi.

"Totta kai, olen itsekin väsynyt." Sanoin ja suukotin hänen poskeaan.

"Vaihdan vielä vaatteet." Harry sanoi hetken päästä ja lähti pukuhuoneeseen. Istahdin siksi aikaa odottamaan pöydän ääreen.