We Found Love || Larry Stylinson in finnish

Part 37

Hei kaikki! :)

Piti julkaista tää vähän aiemmin, mutta innostuin kirjottaa vielä lisää, joten tässä nyt vähän pidempi luku taas välillä :) Ei muuta kun palaillaan ens luvun parissa muutaman päivän päästä :)

__

Harry

"Kaiken pitäisi olla valmista." Sanoin itsekseni kun katsoin katettua pöytää. Louis on tosiaan tulossa tänään takaisin kotiin ja haluan kaiken olevan täydellistä. Tunnen olevani vielä jotenkin velkaa siitä, kun epäilin Louisia niin pahasti. Joten päätin käyttää tilaisuuteni hyväksi. Louis antoi minulle joskus hänen vara-avaimensa ihan siltä varalta, jos hän joskus unohtaisi omat avaimensa kotiin. Päätin sitten kaivaa kyseisen avaimen esiin laatikkoni kätköstä ja yllättää Louisin.

Tiedostin, että kellon olevan aika paljon, lähemmäs yhdeksän illalla. Louis on varmasti todella väsynyt ja haluaa nukkumaan, mutta ei hän yhtä kynttilä illallista voisi jättää väliin.

"Ai niin ne hemmetin kynttilät!" Muistin sitten ja lähdin nopeasti yläkertaan. Kävin tänään varta vasten ostamassa niitä kaupasta, mutta toki ostin myös tarvikkeet, joilla tein ruokaa ja aivan itse teinkin. Innostuin myös siivoomaan ja nyt Louisin koti on täysin puhdas. Hän yllättyy varmasti. Ei enää kauaa kun hänen pitäisi olla täällä. Muistaakseni hän mainitsi lähtevänsä Liamin kyydillä lentokentältä kahdeksan jälkeen.

Kävelin eteisen peilin eteen ja katsoin vielä vaatetustani. Päälläni oli mustat farkut ja musta kauluspaita, jonka ylimmät napit olin jättänyt auki, kuten aina. Paita oli itseasiassa uusi, en tajua miten en ole aikaisemmin omistanut mustaa kauluspaitaa. Mielestäni se sopi hyvin mustien farkkujen kanssa, vaikka molemmat olivatkin mustat.

Säpsähdin kuullessani kun auton ovi paiskautui kiinni pihalla. Louis oli täällä nyt. Hän ei takuulla osaa aavistaa, että olen täällä. Olin sammuttanut kaikki valotkin juuri sen takia.

Pian ulko-ovelta kuului rapinaa ja avain kääntyi lukossa.

"Harry?" Louis sanoi avattuaan oven. Mutta miten? Ei hän voinut mitenkään tietää.

"Tiedän, että olet-, herran jestas!" Hän sanoi laitettuaan valot päälle. Säikähtikö hän minua? Ehkä onnistuin tässä edes jotenkin. Vaikka siis en halunnut missään nimessä aiheuttaa sydänkohtausta Louisille, halusin vain yllättää hänet.

Nojasin parhaillani keittiön oven karmiin virne naamallani.

"Hei Louis." Sanoin ja virnistin. Jestas Louis näytti hyvältä. Adidas -merkkiset vaatteet sopivat hänelle tajuttoman hyvin.

"Säikäytit minut." Hän naurahti ja raahasi matkalaukkunsa sisälle sulkien oven perässään kiinni. Olisin ehkä odottanut hänen seuraavaksi ryntäävän luokseni ja kietoen kädet tiukasti ympärilleni, mutta ei, hän ei tehnyt niin. Sen sijaan hän riisui takkinsa naulakkoon, eikä edes vilkaissut minua.

"Öhm, mistä tiesit, että olen täällä?" Kysyin sitten ja poistuin nojaamasta oven karmiin.

"Autosi oli pihalla." Louis vastasi ja kääntyi sitten katsomaan minua. Aivan! Voi hitto! Miten olin niin tyhmä, tietenkin. Olisi pitänyt siirtää se hemmetin auto toisaalle tien varteen.

"Mikä täällä tuoksuu?" Louis kysyi sitten ja katsoi ympärilleen. Huomasin hänen kiinnittäneen huomion kynttilöihin, jotka loistivat olohuoneessa.

"Harry, mitä oikein on meneillään?" Hän kysyi ja käveli minua kohti. Vihdoinkin. Jos se olisi minusta ollut kyse, niin olisi jo ajat sitten rynnännyt hänen kaulaansa.

"Halusin yllättää sinut." Sanoin ja hymyilin. Herran jestas, emme ole nähneet kahteen viikkoon ja ikävöin häntä todella paljon. Eikö Louisilla ollut minua ikävä ollenkaan?