laulajapoika

got it

- Hyvä ! Seuraavaksi päätämme parit, ei mutinoita, opettaja kailotti luokan edessä.

- Hyvä arvon opettaja, mitä jos haluan ehdottomasti yhden tässä vaiheessa vielä nimettömänä pysyvän henkilön pariksi, Niall huudahti.

Meinasin hävetä silmät päästäni.
Vaikken minä häntä kovin hyvin tunnekkaan. Mutta silti.

- Mitä juuri sanoin ? opettaja tiuskaisi.

- Hyvä on, olen hiljaa, hän sanoi ja katsoi minua kumma ilme kasvoillaan.

- Kiitos Niall. Nyt voimme jatkaa. Teemme siis projektin. Valitsette aiheen yhdessä parinne kanssa, yrittäkää pohjauttaa se maamme historiaan. Tuotte minulle ensin näytettäväksi ajatuskartan aiheestanne, sitten toteutatte esseen. Tämä näin aluksi, olkaa hyvä, valitkaa itsellenne parit.

- CELINE ! Niall karjaisi ja viittoi minua luokseen.

Katsoin ympärilleni muttei kukaan halunnut olla parini, kaikki näyttivät löytäneen parin itselleen. Huokaisin sekä mielessäni että ulkoisesti.
(you know what i mean :D )

- Horan, tule tänne hihkaisin ja avasin vihkostani uuden aukeaman.

- Laiska, hän tuhahti ja löntysti viereeni.

- Tässä on aihe, ei mutinoita, sanoin tiukasti.

- Sä alat kuulostamaan ihan opettajalta, ootteko jotain sukua ? hän hirnui.

- Heko heko, nauroin tekonaurulla.

- KIELTEN KEHITYS IRLANNISSA ! hän huudahti ja oli tippua tuolilta.

- Jos sä haluat olla mun pari niin me tehdään tästä, sanoin hymyillen.

- Sä oot kun rallikuski tai jotai, hän henkäisi.

- Hah, ehkä paras kuvaus ikinä ! naurahdin.

Kaivoin penaalista itselleni kynän ja aloin raapustamaan ajatuskarttaa. Tästä tulisi mahtava työ, kiitettävä on turvattu.

- Tekisitkö säkin jotain ? kysäisin työni parista.

- Mä voin värittää tätä kulmaa, siitä tulee hyvin taiteellinen, hän hehkutti.

Huokaisin uudelleen.

- Sua on kiva kattoo ku työskentelet niin mä voin vaan istuu tässä, Nial kailotti.

Nostin katseeni paperista tuohon tuolilla keikkuvaan huliviliin.

- Mitä toi nyt oli oikein olevinaan ? kysäisin virne kasvoillani.

- Ei mitään, unohda, hän naurahti puna kasvoillaan.

Hymähdin vastaukseksi ja jatkoin raapustusta.

- Väritätkö nyt noi muutkin kulmat ? kysäisin.

Niall virnisti ja nappasi käteensä värikynän.

- Jos niin pyydät.

Myöhemmin:

- Moi pojat ! huudahdin.

Pojat katsoivat minua hetken ja huusivat kaikki yhtä aikaa tervehdyksen. Etenkin Liamin vastaus hukkui muiden poikien kailotukseen.

- Tässä just puhuttiin meidän omasta Romeosta, Louis naurahti ja tarrasi samalla Liamia olkapäästä napakasti.

- Se vei eilen Daniellelle kukkia, suklaata ja pehmoelukan, Zayn kertoi silmät säihkyen.

- Ja sitten ne meni ulos kahville ja kävelylle, Harry jatkoi.

- Ei sun nyt kaikkea olis tarvinu tehä kerralla, naurahdin.

- Ajattelin kerrankin yllättää sen, Liam sanoi virnuillen.

- Säkö kerroit tolle mitä tehdä ? Niall kysyi ja katsoi minua silmiin.

- Joo, vastaisin epäluuloisesti.

- Mä jo luulin, että, hän sanoi ja repesi nauramaan.

- Joo, mä yritin kertoa teille koko ajan muttette kuunnelleet ! Liam huudahti leikillään ja mulkoili poikia.

- Jokos ootte pussaillu ? Louis kysyi naama peruslukemilla.

- Louis ! Mitä toi nyt on, Harry naurahti ja moksautti häntä kylkeen. 

- Hyi ! Puhutaan jostain muusta, kiitos ! Niall sepitti ja piteli samalla korviaan.

Liam katsoi meitä epäluuloisesti ja repesi lopulta nauramaan.

- Auttakaa mua, mitä mä teen ton kanssa, anelin ja osoitin vierelläni motkottavaa Horania.

- Sun pitää vaan yrittää elää sen kanssa, se on hankalaa, Harry luetteli.

Katsoin häntä kärsivällä ilmeellä Nialin nauraessa vieressäni.

- Just tätä mä tarkotan, sanoin ja tönäisin häntä kevyesti.

Siitä tuli ketjureaktio, Nialin jälkeen kaatui Liam, sitten Harry ja Louis sekä lopulta Zayn.
Lähdin vähin äänin pois paikalta.