So we can go ?

1.3K 112 4
                                    

- No, mitenkäs eilen sujui ? Kävit kuulemma kauppareissulla. Tom kysyi ja latoi perunaamuusia samalla lautaselleen.

Nyökkäilin hiljalleen vastaukseksi.

- Hän löysi kaikki ainekset, itsekkään en aina löydä kaikkea ! Isoäiti sanoi ja hymyili minulle lempeästi.

Hymyilin hänelle takaisin, olihan hän aina todella herttainen.

- Tapasin matkalla myös yhden pojan...

Kaikkien katseet kääntyivät minua kohti.

- Siis, jonkun Nialin. Tosta naapurista, osoitin samalla kun sorkin lautasellani olevia herneitä.

Sofian poskille nousi hento puna. Eihä hän vain ollut......

- Noh ! Hän on aikamoinen tapaus ! Tom naurahti.

Jep. Aikamoinen.

Illalla

- Ja niin me tehtiin se piste ! Se oli aivan mahtava turnaus ! Ite pääsiin vaan hetkeksi kentälle, mutta oikeesti ! Se peli oli aivan mahtava ! Oikeesti, niin mahtava ! Tätä menoa me päästään kohta finaaliin ! Tuutko kattomaan ?
Sofia sepitti.

Heräsin jonkinnäköisestä horroksestani.

- Joo, tottakai ! Sanoin, vaikkei minulla ollut harmainta aavistustakaan koko jutusta.

- Kiva ! hän sanoi ja avasi television.

- Tykkäätkö sä dokumenteista ? hän kysyi.

- Joo, etenkin jos ne kertoo jostakin kielien kehityksestä tai vastaavasta.

- Mä seuraan enemmän urheilua, etenkin lentopalloa, jalista ja tennistä ! hän hihkaisi.

- Mites uutiset ? kysyin toiveikkaasti.
Urheiluhömpötys ei ole kovin mieleistä itselleni.

- Njah, mutta urheilu-uutiset menettelee !

Huokaisin mielessäni.

- Lasten ohjelmat mä ohitan ihan suosiolla, samoin kaikki saippuasarjat.

Hymähdin.

- Laita vaan mitä haluat, mä menen ulos, sanoin ja hymyilin.

Hän näppäili saman tien urheilukananvan auki ja jäi tollottamaan jalkapallo-ottelua. En vain näe siinä mitään tolkkua, isot miehet ryntäilevät pallon perässä. Ehkä olen liian ennakkoluuloinen, täytyisi joskus tarttua palloon ja potkaista se ilmaan.

Huusin heipat ja nykäisin kumisaappaat jalkaani. Tiesin kyllä, että ulkona sataisi. Maa on varmasti todella kostea.

Arvasin oikein, ulkona oli jo hieman hämärää ja vettä tihuutti hiljalleen taivaalta. Eihän pieni sade haittaa ketään.

Suljin oven ja hypähdin betonisilta portailta suureen lammikkoon. Hyppy oli pongahdus suoraan lapsuuteni, tykkäsin hyppiä ja telmuta lammikoissa, isoveljeni valvonnassa tietysti, eiväthän vanhempani olleet ikinä paikalla.

Havahduin taas muistelmistani johonkin hyvin kauniiseen ääneen. Joku tuntui laulavan, jossakin tässä
lähellä. Ei, ei ! Kuulen varmasti väärin. Ei kukaan täysjärkinen istuisi missään pusikossa laulamassa näin sateisena ja pimeänä iltana. Eihän ?

Remember the day
when we've given up
When you told me i didn't give up enough.....

Joku tosiaan lauloi, aivan tässä lähellä. Ei herranjumala. Nyt minun täytyy kulla omiani. Herää Celine !

And all of your friends were saying i'd be leaving you

Joku totisesti lauloi, en kuvitellut mitään.
Lähdin suunnistamaan ääneen suuntaan, se on ihan tässä lähellä. Ehkäpä vähän tuonne suuntaan....

She's lying in bed with my t-shirt on...

Eteeni hahmottui hieman tutun näköinen hahmo. Olin nähnyt hänen jossain aihemmin. Hän istui hieman etukenossa kivisen aidan päällä, hakaten kevyttä rytmiä sormillaan kiveen. Se kuulosti todella hyvältä !
Yritin kuumeisesti miettiä kuka tuo voisi olla, en haluaisi häiritä turhaan.

- NIALL ! päästin suustani, vaikka juuri äsken ajattelin pitäväni sen visusti supussa.

Samassa kuului valtava molskahdus ja hahmo katosi edestäni. Ojasta kuului tuttua helisevää naurua..

- Ei ei ei ! Niall ootko kunnossa ? kyselin paniikissa.

- Kutsua mua Nialleriksi ! hän sanoi ja jatkoi nauruaan.

- Oot ilmeisesti kunnossa kun aloitit taas ton viisastelun ? lausahdin ja istuin aidalle.

- Kyllä, mä oon kunnossa. Sekä henkisesti että fyysisesti ! hän sanoi ja ponkaisi ylös ojasta.

Hän oli kauttaaltaan aivan märkä. Voi raukkaparkaa. Ei, mitä juuri ajattelin ?

- Lauloitko sä äsken ? kysyin uteliaana.

- En, se tuli kuule radiosta, hän vastaisi virne kasvoillaan.

- Heko heko, kyllä mä tiesin että sä täällä laulat !

- Miksi sit kysyit ? hän vastasi ja repesi samalla helisevään nauruun.

- Oot sä kyllä aika kiero tyyppi ! huudahdin, ja yllättäen menetin samalla tasapainoni.

Kuului vain suuri molskahdus kun lösähdin ojaan. Ei jessus....

laulajapoikaTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang