Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
Niall virnuili minua pöydän toiselta puolelta. Hän yritti olla ovela. Aina kun kukaan ei katsonut, hän vilkaisi minua ruokalistan takaa. Söpöä mutta psykopaattista.
- Hei, mä en osaa päättää, Liam huokaisi ja viskasi listan samalla menemään.
- Sama ongelma, Niall tuhahti.
- Celine, päätä meidän annokset, Liam sanoi ja kopautti nyrkillään kevyesti pöytää.
- Ottakaa se kanasörsseli, sanoin ja piilouduin listan taakse tutkimaan tarkemmin sen sisältöä.
- Okei, hyvä idea, he houkaisivat yhteen ääneen.
Samassa tarjoilija lompsi luoksemme ja katsoi meitä odottavasti.
- Neljä kanasörsseliä, kiitos, Harry tilasi ja taitteli listan.
Tarjoilija katsoi meitä kummissaan mutta kirjoitti kanasörsselin listaansa.
- Entäs neidille ? hän kysyi.
- Pasta kasviksilla, kiitos, sain sanottua ja laitoin samalla oman listanikin siistiin pinoon.
- Hyvä. Entä juomat ? hän jatkoi.
- Ves, ehdin sanoa mutta Harry avasi suuren suunsa.
- Tämän päivän kunniaksi otamme kaikki extra isot kaakaot, extra vaahtokarkeilla ja extra kermavaahdolla ! Kiitos ja olen puhunut, hän henkäisi.
Tarjoilija lähti nauraen pois paikalta ja katsoimme kummissamme Harrya.
- Oletko sä tyhmä ? Tajuatko sä paljon tollanen maksaa ? Liam kysyi ja katsoi painokkaasti Harrya.
- Minä tarjoan, onhan tämä special day, hän hymähti virnuillen.
- Mistä hyvästä ? Ja mistä ihmeestä oot saanu noin paljon rahaa ? Louis kysyi.
- Yleensä sä tongit kaikki ojanpohjat, jos siellä olisi vaikka viisisenttinen piilossa. Ootko sä voittanu lotossa ? Liam jatkoi.
- En, en nyt sentään. Ja aamulla kyllä löysin kymmenensenttisen ojasta, ei se hukkaan mennyt ollenkaan. Mutta koska tänään Niall ja Celine ovat vihdoinkin löytäneet rakastavaiset sielunsa ja päättäneet liittää ne yhteen, voimme juhlia, hän sanoi huokaisten.
Katsoin häntä kummissani. Ei tuo voinut olla tosissaan. Mieleeni juolahti taas poikien ilmeet kun he avasivat Nialin huoneen oven ja näkivät kaiken. Nolottaa vieläkin. Mutta oma syy se oli. He eivät koputtaneet.
Niall nauroi suu ammollaan ja eikä ollut kaukana sekään, että hän olisi rämähtänyt tuolilta lattialle. Liam katsoi hymyilevää Harrya kummissaan ja Louis istui väsyneen näköisenä paikallaan.
- Ei sitten mitään ällöromanttisuusjytky juttuja, kiitos, Louis sanoi ja hymyili minulle.
- Harry, mistä sä nyt tollasta sait oikein päähäs ? Kuulostit joltakin poliitikolta, Niall sanoi ja lopetti nauramisensa.
- Mehän nähtiin teidät, kaverit ei pussaile, Harry sanoi.
- Aha, sanoimme kaikki samaan ääneen.
- Jos mä nyt pussaisin jotakuta teistä, niin oltaisko me sit enää kavereita ? Louis kysyi ujosti.
- Mitä ? Harry sanoi.
- Kuulit varmaankin, se nyt oli vitsi, et ymmärtäny, hän nauroi.
Harry käänsi katseensa pois ja alkoi puhumaan Liamin kanssa jostain. Niall tiiraili minua pöydän toiselta puolelta. Raukkaparka. Louis istui paikallaan tuijotellen kenkiään, hän on taas varmasti nalkuttanut pelikonetta koko yön.
- Tänne tuli viisi extra kaakaota, kaikilla mausteilla, tarjoilija sanoi ja tasapainoili luoksemme viiden valtavan juoman kanssa.
- Kiitän, Liam sanoi.
Se kieltämättä oli iso. Ja hyvää kylläkin.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
- Sä sitten Harry maksat tän, Louis sanoi ja ryysti valtavaa juomaa.
Harry nyökkäili.
tunnin kuluttua 🎊
- Se oli kyllä hyvin erittäin täyttävää, Harry sanoi ja käveli hitaasti eteenpäin.
Seurasimme häntä jonossa. Kävelimme kuin päiväkodin lapset. Kiltisti jonossa, Liamin johdolla.
- Tuutteko vielä meille tänään ? Harry jatkoi ja katsoi meitä kaikkia.
- Mä voin tulla, Liam sanoi nopeasti.
- Mä katon, Louis jatkoi.
- Entäs puluset ? Liam hymähti.
- Meillä on vähän muita suunnitelmia, Niall ehti vastata ja nykäisi samalla minut vierelleen.
- Jaahas, jaahas, Harry sanoi köhien.
- Nähdään sitten illalla, jos me tullaan, Niall sanoi ja huusi pojille samalla heipat.
He lähtivät juosten paikalta, he eivät kuulemma halua nähdä laittomuuksia. Mikä on kylläkin ihan ymmärrettävää.
- Mennäänkö me sinne rantaan ? Niall kysyi irvistäen.
- Joo, mennään, vastasin hymyillen.
- Tuu, Niall sanoi ja viittoi selkäänsä.
- Ai reppariin vai ? Et sä mua jaksa kantaa, naurahdin.
- Mä oon käyny salilla, hän sanoi ylpeillen.
- Niin, varmaan joku kolme kertaa, nauroin.
- Itseasiassa, jopa viisi, sitten mä lopetin, tuu nyt vaan, hän sanoi ja nyki minua.
- Tullaan tullaan.
Kiipesin läheisen kiven päälle ja ponkaisin itselleni vauhtia. Melkein lensinsimme kaaressa ojaan mutta siltä onneksi vältyttiin.
Ja siinä minä olin. Matkalla rantaan, auringon hieman laskiessa, lintujen laulun ympäröivönä. Nialin reppuselässä. Voi tätä ilon ja onnen päivää.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
Emmekä me tarvinneet sanoja. Meillä vain kirjaimellisesti riitti toisemme. Ja hyvä niin. En nimittäin ole kummoinen puhuja.
Tälläistä. Nyt mulla olis muutama juttu teille. 1) haluutteko pitää zaynin vielä tässä mukana ? Saatte laittaa tonne kommentteihin vapaasti mielipidettä, ihan kaikesta :) 2) haluutteko tarinaan jotain muutakin "säpinää" tai draamaa ? Larry yms.... ? 3) mitä te edes ylipäätään tykkäätte tästä :D olis kiva kuulla.
