Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
- Celine ! Nyt ylös ! kuulen Marian kailottavan kolmannen kerran.
- Mmm, mumisin vasten tyynyä ja siristin silmiäni.
Oloni oli mitä kaamein. Päässä jyskyttää, on samaan aikaan kylmä ja kuuma. Hyi. Nousin hiukan ylöspäin ja vilkuilin ohimennen kelloa. Puoli kaksitoista. Sepäs vasta mukavaa.
- Celine ! Nyt ! Maria huusi kovaa, vieläpä niin, että säikähdin.
Tuhisin ja nousin seisomaan sänkyni viereen. Tämäpä vasta mukavaa. Viikonloppu ja heti joku hermanni herättää minut niin, etten saa nukuttua.
Talsin alakertaan nopeasti ja kuikuilin ympärilleni.
- Mitä ? päästin suustani.
- Herranjumala ! Miltä sinä näytät ? Oletko terve ? Maria kauhisteli ja oli vähällä tiputtaa teekupin lattialle.
- En varmasti ole, haukottelin ja mulkoilin häntä.
- Mars petiin siitä ! Olisit sanonut, minä pyydän Sofian, hän alkoi vauhkoamaan ja säntäilemään ympäriinsä etsien jotakin.
Heittelin olkiani ja talsin takaisin yläkertaan. Sujahdin kylläkin hyvin nopeasti peittoni väliin. Tuijotin hetken aikaa kattoa, joka suorastaan näytti ilkkuvan minulle. Irvistin sille oudosti takaisin ja käänsin kylkeä. Vaikka oloni on mitä on, en millään jaksa vain maata sisällä peiton alla. Sitäpaitsi siellä tulee kuitenkin lopulta kuuma. Otin päälleni vaaleansinisen neulepaidan ja mustan hameen, sekä jo klassiset pallosukat. Nyin verhon auki ja massiivinen auringonpaiste pöllähti ikkunasta sisään.
- Hä, päästin ihmetellen suustani.
Kyllä. Se valoilmiö siellä taivaalla on aurinko. A-U-R-I-N-K-O. Puistelin päätäni ja kaivoin meikkipussukastani puuterin esille. Jotain tälle pärställe on tehtävä, joten sipaisin kasvoilleni vähän väriä antavaa puuteria. Näytän muuten niin kalpealta. Nappasin puhelimen pöydältä ja näpyttelin Nialille lyhyen viestin.
"Saanko tulla ? "
Menin jo valmiiksi alakertaan, sillä tiesin jo harvinaisen hyvin mitä Niall vastasi. Puhelimeni pärähti taskussani ja noukin sen esille.
" Juu :-) "
Hymyilin vienosti ja huikkasin Marialle palaavani kohta samalla kun nyin kenkiä jalkaani. Pujotin takin päälleni ja säntäsin kiirellä ovesta ulos, ettei kukaan vain tulisi estämään aikeitani. Kipitin halki pihamaan, joka oli jo hieman jäässä tai pikemminkin kohmeessa. Askelistani jäi jäljet maahan, ritinän kera. Avasin narisevan portin ja kävelin rauhalliseen tahtiin tien yli, vilkuillen olkani ylitse. Sillä Maria saattaisi aivan yllättäen ottaa minut kiinni ja nyhtää takaisin sisälle. Saavuin Horanien pihalle, joka oli yhtä kohmeessa kuin omamme. Heidän autonsa eivät olleet kotosalla, joten saisimme luultavasti olla kahdestaan, ainakin hetken aikaa. Pimpotin vaaleaa ovikelloa ja jäin odottamaan kärsimättömänä ovenavausta. Pian sisältä kuului kopinaa ja ovi avautui.
- Moi, kaunokainen, Niall päästi suustaan
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
