Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
Tunsin olevani jossakin lämpöaallossa. Siellä sisällä siis. Niin lämmintä ja pehmeää. Tunsin jonkun kosketuksen vaeltavan pitkin kylmennyttä ihoani. Taivaallista.
- Herää, saat ruokaa, tuttu ääni kuiskasi korvaani.
Säpsähdin hereille syvästä horroksesta ja näin heti ensimmäisenä jytkyn voileivän, jota Niall tunki naamani eteen.
- En mä tässä asenossa voi syödä, valitin ja nousin hitaasti hoiperrellen ylös.
- Annoin sulle vaan vähän motivaatiota, hän hymyili ja laski leivän lautasen päälle.
- Älä sitten kysy yhtään mitään, sanoin nopeasti.
Muistin kyllä oikein tarkasti, mitä olin tehnyt ja miksi olen tässä. Hienoa Celine, oikein hienoa.
- En kysykkään. Mutta mä voin kertoo, Niall sanoi hetken empimisen jälkeen.
- No ? kysyin muka tietämättömänä.
- Lähit itse hortoilemaan jonnekkin huitsinnevadaan, eksyit, teit jotain ja kylmetyit, tulit tänne ja välitit, kuinka kylmä sulla on, Niall tarinoi.
- Kiitos, murisin.
- Mutta tyttöni, syö leipäsi. Äiti teki sen, Niall sanoi ja jo melkein syötti minua.
****************************
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
- Entäs tää, Niall ilkkui ja esitteli minulle uutta sivua kirjasesta.
- Ei, vastasin tylysti.
- Mutta tanssihan on ihan selkeesti sun juttu, hän jatkoi.
Nostin katseeni sukistani ylös poikaan, joka ilkkui edessäni kerhoesite kädessään.
- Etkö sä ymmärrä ? kysäisin.
- Kokkaus ? Musiikki ? Jalkapallo ? hän jatkoi.
- Ei, ei ja ei, tuhisin.
- Mä tuun sitten samaan kerhoon kuin säkin, Niall heitti.
- Et muuten tuu. Saan hävetä muuten silmät päästäni. Ei, ei, ei, hätiköin.
Niall jatkoi esitteen selaamista ja minä murjottamista. Ei vain huvita. Tämä kerhojuttu on aivan tyhmä. Täytyy valita kerhoja, vähintään yksi, jossa sitten kuluttaa kallisarvoista vapaa-aikaansa ja koulu nostelee tukia. Kivaa.
- Entäs tää ? Niall innostui.
- Jos se liittyy urheiluun, en ole tulossa, hymyilin.
- Maalaa ja taiteile ! hän jatkoi innostuneena.
- En mä si...
- Kuuntele mitä täällä lukee; tällä kurssilla pääset soveltamaan jo opittuja taitojasi ja oppimaan täysin uutta. Tarvitsen avoimen mielen ja ripauksen luovuutta. Pääset tutustumaan taiteen maailmaan omalla, mielenkiintoisella ja luovalla tavalla. Saat käyttää halutessasi maaleja, kyniä sekä kierrätysmateriaaleja. Tule rohkeasti mukaan !
- Et voi olla tosissas ? kysyin totisena.
- Joo, joo. Ruksataanko nimet listaan ? Niall intoili ja etsi kynää sotkuiselta pöydältä.
- Antaa mennä vaan, inisin.
- Hyvä juttu. Tästä tulee niin kivaa, Niall sanoi.
En vastannut mitään vaan ruhjoin mattoa kasaan potkuillani. Pian se oli jo täydessä mytyssä.
- Älä nyt riepottele sitä viatonta mattoa, Niall nauroi ja veti sen käsillään suoriksi.
- Oon vaan tylsistyny. Tylsä elämä, tylsät teot. Simple, runoilin.
- Ethän sä oo tylsää nähnytkään, Niall söpöili ja pörrötti jo valmiiksi sotkussa olevia hiuksiani.
- Ne menee takkuun ! kiljuin.
- Mitäs nyt jostakin pikkutakuista, Niall sepitti ja pörrötti niitä lisää.
Aloin nauramaan ja rynnistin häntä karkuun pitkien askelieni turvin.
- Odota mua. En jaksa, hän käski ja haukkoi henkeään.
- Tä, päästin mylväisten suustani.
- Ei pysty, ei kykene, hän kertoi ja haukkoi taas henkeään.
- Sut pitää viedä kuntoilemaan, ohjeistin.
- Kyllä mä oikeesti jaksan. Äiti aina vaan saarnaa siitä, kuinka mun pitäis liikkua, mutta katoppa tota kirjapinoa, Niall tuhisi.
Vilkuilin Nialin osoittaman suuntaan ja siellä komeili oikein mallikas ja korkea kirjapino.
- Ymmärrän. Mulle taas Maria aina vaan räksyttää.
- Harmi, Niall sanoi mutristaen huuliaan suppuun.
- Harmi, matkin.
- Tiedätkö sä, mitä mä en oo vielä saanu tänään ? Niall kysyi edelleen mutristellen.
- Vaikea sanoa, arvuuttelin.
- En oo saanu pusua, en yhtääkään, hän jatkoi surullisena.
- Saat nyt olla ilman, nauroin.
- Miksi ?
- Sä pilasit mun hiukset. Hyi sinua, tuhma poika, irvistin.
Niall kaappasi minut halaukseen eikä millään tahtonut päästää irti, vaikka kuinka yritin.
- Niallll, pyysin.
- Haluan söpöillä, hän innostui.
- Mutta mä en, nauroin ja kutitin häntä niin, että hän päästi minusta irti.
- Olen sitten puhelimella, hän ylpeili ja heitti itsensä selälleen sohvalle.
Hän mulkoili minua kulmiensa alta, mutten kovinkaan kauaa voinut häntä vastustaa.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Heipsan kaikki ihanat ❤️😛
Näitten lukujen tekeminen on vähän venähtänyt, treenit ovat vieneet niin paljon aikaa, sillä kisat lähestyvät taas 😋 muttah, tässä tämä on, hiukan hutaistu, mutta saatinpa taas tarinaa jollain tavalla eteenpäin. Jatkoa tulee luultavasti viikonloppuna, myös muihin tarinoihin 💜
RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA 😇
xxxx
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
