laulajapoika

irish boy

Toivottavasti edes joku lukee näitä turinoitani :D ja tsekkaa ihmeessä toinen tarinani, Muuttumaton. Kertoo Louisista ;) !
Toivottavasti ymmärrätte jotakin hyvin omituisita "vitseistäni" sillä huumorintajuni taso ei ole kovin korkealla, nauran todella todella tyhmille jutuille. Mutta se nyt siitä, tarinan pariin ;)

- Mistä ihmeestä sä oot kotoisin, kun kiertelet tämmöstä ihme ympyrää ? hän hahmotti samalla käsillään kahdeksikon muotoista kuviota ilmaan, tökkäsi vielä itseään samalla silmän kulmaan sormellaan.

- Mä ihastelin maisemia, en kiertäny ympyrää, korjasin.

- Jostain muualta sä olet, aksentistas huomaa !

- Kiitän, sanoin ja reipastin askeliani.

- Onko sulla puhelinta ? hän kysyi yllättäen.

- Sä se sitten osaat olla rasittava ! naurahdin.

- Sen mä taidan, kiitän siitä. Niin, onko sulla puhelinta ? hän jatkoi innoissaan.

- No luuletko että asun jossain savimajassa keskellä korpea missä ei asu tuhannen kilometrin säteellä ketään ?

- Joo. Eräjorma ! hän räjähti taas nauramaan.

- Hauskaa, joo on mulla puhelin, sanoin ja pudistin päätäni.

- Tässä on mun numero, jos haluut vaikka joskus kierroksen tässä kylässä !

- Okeii, sanoin ja tungin lapun takkini taskuun.

Tuskin muistaisin koko lappusta huomenna, mutta menköön.

- Kauppaanko meidän piti mennä, Niall sanoi ja tarrasi minua yllättäen kädestä kiinni.

- minun piti mennä, ei meidän, lausahdin.

En kuitenkaan irrottanut otettani hänen kädestään, se oli itseasiassa aika hupsua.

- Tässä on kylän apteekki, jos tarvitset lääkkeitäsi, Niall sepitti.

- En mä tarvi mitään lääk....

Hän jatkoi nauramistaan.

- Okei okei ! Tajusin kyllä vitsis idean, heko heko.

- Ja täällä on koko maan paras kahvila, parhaat kahvit & kakut ! Tuut mun kanssa sitten joskus sinne syömään, hän jatkoi ja nyki minua entistä kovempaa mukaansa.

- Ja tuolla on kauppa ja kirjasto.

Silmäilin kirjastoa. Kiinnostavaa, sinne siis huomenna. Uusia kirjoja !

- Mä jätän sut tähän, ettei tästä tuu liian noloa sulle, hän sanoi ja tarrasi kädestäni tiukemmin kiinni.

- Sinä se sitten jaksat nauraa ! huudahdin ja nykäisin käteni hellästi irti tuon pojan otteesta.

- Laitatko mulle viestin, hän sanoi ja vakavoitui.

- Milloin ?

- Nyt ! hän huudahti.

- Miksi ?

- Jotta voin olla varma, että saan sun numeron.

Huokaisin syvään ja kaivoin puhelimeni taskustani lapun kera.

9.....6.....8.....3.....0.....7......1.....8.....8...4....5, näppäilin ja painoin TALLENNA.

- Oletko nyt tyytyväinen ? kysyin samalla kun tungin puhelintani takaisin taskuun.

- Sun piti laittaa viesti, muistakko ?

Punastuin. En ikinä unohda mitään.

- Joo laitan laitan.

Moi. 🐒

Painoin LÄHETÄ, ja samassa hänen puhelimensa värähti. Homma hoidettu. Pääsisin viimein hänestä lomalle.

Illalla

Heitin makuulle sängylleni ja nykäisin samalla peiton päälleni. Kello läheni vasta yhdeksää, mutta olin väsynyt. Tarvitsisin unta. Samassa puhelimeni värähti vieressäni. Ei, ei taas.

Niall: Mitenkös menee ?
Minä: nukkumaan menossa, kiitän keskeytyksestä :)
Niall: syvimmät anteeksipyytöni :(
Minä: ootteko te irlantilaiset aina näin iloisia ja puheliaita ?
Niall: aina !
Minä: kun just tavattiin ja nyt me tekstaillaa  kuin vanhat ystävät.
Niall: tapasimme kuusi tuntia, seitsemän minuuttia ja neljäkymmentäkaksi sekuntia sitten ! Tarkkutta !
Minä: älä esitä näsäviisasta. Öitä !
Niall: 😛

Huokaisin ja vedin peiton päälleni. Mikä tapaus.

HAUSKAA JOULUA JOKAISELLE 💗