laulajapoika

stars and you

- Kiitos, sanoin ystävällisesti Nialille, joka avasi minulle kohteliaasti ulko-oven.

Kipitin nopeaan tahtiin kivikkoista tietä eteenpäin. Askel askeleelta tahtini voimistui, askeleet muuttuivat varmemmiksi ja pidemmiksi.

- Celine ! Niall huusi monta kertaa perääni.

Pysähdyin niille sijoilleni ja Niall jysähti päin selkääni, hän ei ilmeisesti ehtinyt jarruttaa.

- Mikä sulla on ? hän kysyi ja käänsi minut tuttavallisesti ympäri.

Katseemme kohtasivat hetken aikaa. Niall hymyili eikä osannut aavistaa yhtään mitään.

- Voisitko päästää irti ? kysyin ja katsoin häntä silmiin.

Nialin ilme valahti surkeaksi ja hän päästi minusta irti. Hän sujautti kätensä housujensa taskuun ja jäi katsomaan minua suu hieman ammollaan.

- Anteeks, en mä sitä tolla tavalla tarkottanu, sanoin ja yritin parhaani mukaan korjata tilannetta.

- Enkö mä kelpaa sulle ? Häpeätkö sä mua ? Niall kysyi yllättäen.

- En, en tietenkään. Mä...mä en nyt vain oo tällä tuulella, sanoin ja vispasin käsiäni ympäriinsä, yrittäen selventää tätä sekavaa tilannetta.

- Millä tuulella vai ? hän jatkoi.

- Äh. En mä osaa kertoa. Annetaanko tän olla ? kysyin ja aloin hiljalleen hermostua.

- Hyvä on, Niall sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin.

Jäin hetkeksi katsomaan hänen loittonevaa selkäänsä. En voinut vain seistä siinä paikoillani. Lähdin kipittämään hänen peräänsä pitkillä askelilla. Lähenin häntä hetki hetkeltä.

- Niall ! Odota ! huutelin vuorostani.

Mutta Niall ei pysähtynyt.

- Niall ! huudahdin uudestaan ja olin lähellä kompastua.

Hän tuhahti ja hiljensi tahtiaan.

- Niall, älä suutu, toistelin ääneen.

- En mä suuttunu, hän sanoi nopeasti ja pysähtyi niille sijoilleen.

- Miksi sä sitten lähdit ? kysyin.

- Miksi sä et halunnu mua ? hän kysyi.

Katsoimme toisiamme hetken, vertailimme katseillamme.

- Tää on tyhmä juttu, sanoin hetken hiljaisuuden jälkeen.

- Jep, tyhmäähän tämä on, Niall jatkoi.

- En mä tiedä yhtään mikä muhun meni, mulla taitaa vaan olla vähän vaikeeta, sanoin hermostuneen oloisesti.

- Kyllä mä ymmärrän. Mä osaan olla välillä liian tungetteleva, ihan totta, Niall sanoi ja punastui.

- Anteeksi, sanoin ja vilkuilin ympärilleni.

Kieltämättä, tämä tilanne oli todella outo ja nolo. Jokin vain naksahti pääkoppani sisällä, enkä kylläkään tiedä mikä. Jokin kumpusi esille ajatusteni syövereistä ja pakotti minut tekemään niin kuin tein.

- Älä hulluja puhu, Niall sanoi hymyillen ja ojensi kätensä eteeni.

- Sovittu, vastasin juhlallisesti ja kättelimme.

- Jos tämä nyt sopii, voisin saattaa neidin kotiin ? Niall kysäisi ja vinkkasi silmää.

- Sopii, vastasin ytimekkäästi ja lyhyesti.