laulajapoika

really ?

Kahden viikon kuluttua

Niall ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä, mikä on tietysti ihan hyvä. Tai ehkä ei....
Miksi edes ajattelen näin ? Mikä minua vaivaa !

- Celine ! Oletko jo valmis, niin lähdetään ? Tom huuteli alakerrasta.

- Tulossa ! huudahdin vastaukseksi.

Sipaisin vaalet kutrini kevyelle nutturalle ja viimeistelin lookin punertavalla huulipunalla. Bueno ! Nappasin mukaani uuden reppuni, jonka Maria oli minulle ostanut, vaikka sen olin jo kieltänyt monesti. Tietysti, mikäs siinä. Onneksi olin saanut oman huoneen, en kestäisi Sofian seuraa. Eikä hän kyllä nyt ole minulle mistään tiuskinut.

- Celine ! Sofia karjaisi hyvin kuuluvasti alakerrrasta.

Tom selvästi hyssyteli häntä.

- Mennään vain ! huudahdin takaisin ja lähdin koluamaan portaita alas.

Marialta sain mukaani muutaman hedelmätoffeen, sujautin ne taskuuni piiloon, niin pitäisi kuulemma tehdä, ettei Sofia hermostuisi. Kummaa...

Puolen tunnin kuluttua🚙:

- No niin tyttäret ! Tässä tämä nyt olisi, Tom ilmoitti.

Vilkaisin sivusilmällä koulurakennusta, haluan tutustua siihen myöhemmin tarkemmin. Hieman ankean tapainen tiilinen rakennus, jossa on suuret ikkunat. That's it.

- Kiitos kyydistä, hihkaisin jo nousin autosta ylös.
Sofia teki saman.
Hän juoksi samantien toiselle puolelle pihaa, ilmeisesti oman porukkansa luokse. Tunsin itseni sillä hetkellä aika orvoksi, jotenkin jätetyksi. Ihan ymmärrettäväähän se on, onhan tämä vieras maa, täällä on uudet kuviot.

- Ja tässä on Celine ! tuttu ääni huudahti takaani.

Voi jösses....

Käännyin ympäri ja siinä oli tietenkin Niall, anteeksi, Nialler siis. Hänen takanaan seisoi muutama poika, he ovat varmasti ystäviä keskenään.

- Tässä on Liam, Harry, Zayn ja Louis, hän hihkaisi ja osoitti nopeasti poikia.

- Jos nyt vähän hitaammin ! naurahdin.

- Zayn ? sanoin epäuskoisesti ja osoitin kiharapäistä poikaa.

- Harry, hän paikkasi ja hymyili.

Pyytelin häneltä mielessäni anteeksi.

- Louis, sanoin entistä varovaisemmin.

Ruskeatukkainen poika hymyili & näytti samalla peukkua, aikamoinen metku, jos nyt saan sanoa.

- Sä olit Liam ? kysyin.

Hänkin nyökkäsin.

- Et sä ihan sekaisin ole, Niall sanoi ja repesi nauramaan.

Heko heko, onpas taas hauskaa.

- Mitä sulla on ekana ? Liam kysyi ja nappasi lukujärjestykseni ottestaani.

- Saksaa, ranskaa, englantia, hän luetteli.

- Latinaa ! hän huusi yhdessä Louisin kanssa.

- Niin ? kysyin hieman hämilläni.

- Oota ku näät sen opettajan, Harry sanoi ja hymähti.

- Seuraamme on siis saapunut kielinero ! Louis huudahti ja vielä niin, että koko koulu kuuli sen varmasti.

- Noh, mistäst te pidätte koulussa ? kysyin hieman sarkastisesti.

- Biologia, kemia ja fysiikka, Niall sanoi.

- Noh sehän tuli kuin apteekin hyllyltä, Louis sanoi ja tönäisi hiukan Nialia.

- Kyllä se musiikki, Zayn mietti ääneen.

- Mulla historia ja maantietokin menee, Harry jatkoi.

- Matikka, Liam täydensi.

Eivät he nyt ihan pöhköjä olleet.

- Pitäiskö meidän mennä tästä vähän muualle ? Liam jatkoi ja nyki poikia mukaansa.

- Awwww, muut pojat sanoivat kuorossa.

Olin yhtä pihalla tästä kuin lumiukko.  Niall selvästi huomasi tilanteen.

- Siis, Liam on ihan täydesti rakastunut Danielleen, hän sanoi ja viittoi läheiseen tyttöporukaan päin.

- Täydellisesti rakastunut ? Harry kysyi hämillään.

- Etkö oo muka kuullu sellasta sanontaa ?

- No en todellakaan, Harry sanoi ja repesi nauramaan.

- Meillä on tanssiaiset kuukauden päästä ja kaikki kyselee jo paria, joten varo, kohta kaikki pojat on sun kimpussa, Louis täydensi.

- Noh sen kun näkis, nauroin.

Joo tämmöst tänää ! Ollaan tosiaan nyt pienellä matkalla, joten toivottavasti teksti on ihan okei, autossa kun tätä kirjoitan. Ja jos et ole vielä lukenut toista stooriani, muuttumaton, niin tutustu siihen ihmeessä : )
Hauskaa päivää !