laulajapoika

can i have this dance ?

- Sä pelästyit, nään sen kyllä tänne asti, Niall nauroi ja levitteli samalla käsiään.

- Mitäpäs nyt itse hiiviskelet täällä, tusautin hänelle takaisin ja katselin häntä virnuilevalla katseella.

- Niin, arvon neiti ? Haluatko ensin juotavaa ? hän kysyi ja yritti esittää niin hienostunutta kuin vain pystyy.

- Kyllä se kelpaa, sanoin ja lähdin lompsimaan kohti juomapöytää.

Toivottavasti täällä on edes jotain kunnollista juotavaa. Alkoholiin en koske.

- Aijotko jäädä jatkoille ? Meno on siellä aika villiä, Niall kysyi ja kaatoi itselleen limonadia muoviseen mukiin.

- En, juhlat ei pahemmin mua innosta. Jos nyt muutaman tanssin tässä tanssin ja lähden sitten. Sofia kylläkin jää, selitin ja kaadoin itsellenikin samaista limonadia.

- Ajettelin samaa, mun isä voi hakea meidät, se ehtii kyllä, Niall sanoi ja kaatoi itselleen jo toista mukillista.

- Mikäs siinä, hymyilin ja maistoin hapanta juomaa.

- Noh, mennäänkö ? Niall kysyi kärsimättömänä.

Jätin juoman pöydälle, se on hieman liian kirpeää makuuni. Usch. Nyökkäsin Nialille ja suuntasimme salin hiljaisimpaan ja rauhallisimpaan  nurkkaan, saisimme olla rauhassa. Siis katseilta. Salissa on kyllä jo ihan kiitettävästi väkeä, mutta Sofiaa en näe missään. Mikä on ihan hyvä juttu. Jos hän näkee minut Nialin seurassa, hän pusahtaa vihasta. Enkä tiedä miksi.

Niall rykäisi ja ojensi minulle pehmeän kätensä. Nolona ojensin omani hänelle ja jäin tuijottamaan. No voihan...mätämuna ! Unohdin, että tanssissa kuuluu koskea toiseen. Huokaisin, ja tartuin Nialia olalta. Hän hymyili aurinkoisesti ja siirsi hiljalleen kätensä kyljelleni. Enkä todellakaan pysy askeleissa mukana, vasen, oikea, oikea, vasen, pyörähdys, vasen, ei se olikin oikea, vasen, oikea, vasen, oikea, ei unohdin pyörähdyksen.

- Kyllä se siitä, Niall nauroi.

Huokaisin ja tyydyin lopulta vain pomppimaan hitaan musiikin tahdissa. Tämä on kyllä näkemisen arvoinen suoritus. Totisesti.

TUNNIN KULUTTUA

- Joo, joo, joo, Niall hoki puhelimeen ja nyökytteli samalla.

Katselin sitä vain sivusta. Onkohan hänen isänsä samanlainen hulivili ? Brunette vai blondi ?

- Se tulee ihan kohta, max 3 minuuttia, hän sanoi ja sujautti puhelimensa takintaskuun.

Ulkona tuuli yltyi hetki hetkeltä. Kohta taivas aukeaisi varmasti ja vettä tulisi varmasti myöskin ihan mukavasti. Ukkostakin se lupasi.

- Onko sulla huomenna mitään suunnitelmia ? Horan kysyi yllättäen ja tutkaili minua tuolla sinisellä katseella.

- Ei, kuinka niin ?

- Lähtisitkö mun kanssa kävelylle, tonne merenrantaan ? hän kysyi ja näin kuinka puna nousi hänen kasvoilleen.

- Voin mä tullakkin, sanoin hymyillen.

- Kiva, hän henkäisi.

Kapealle pihatielle kurvasi kovaa vauhtia musta pakettiauto. Niall vilkutti isälleen. Auto pysähtyi eteemme ja Niall avasi oven. Hän kömpi ensimmäisenä sisään, jottei minun tarvitsisi istua hänen isänsä vieressä. Kuinka ajattelevaista, eikä tuo ollut sarkasmia. Suljin raskaalta tuntuvan oven ja köytin itseni turvavyöllä kiinni.

- Sain sen verran vapaata, että ehdin hakea teidät, hänen isänsä nauroi ja painoi samalla lujasti kaasua.

Niall tuijotti eteenpäin ja hymähti aina kun hänen isänsä sanoi jotain.

- Muutes, siellä keittiössä on se ruokakori. Sen voisit antaa Celinelle, jos muistat, hänen isänsä nauroi ja Niall nyökytti päätään.

Hiljaisuus laskeutui luoksemme. Ohitimme pienen puron ja muutaman kukkulan. Pian aloimme laskeutua laaksoon.

- Anteeksi, kun nyt tässä häiritsen, mutta mitä teet työksesi ? kysyin hänen isältään. Se vain tupsahti suustani.

- Kappas, viisas tyttö. Olen tehtaalla töissä, valmistamme siellä puukalusteita. Valmistan itse keittiönkalusteita, etenkin tuoleja, hän hymyili ja nyökkäsi suuntaani.

- Meillä on liikaa tuoleja, saat vaikka kaksi jos haluat, Niall jatkoi.

- No niin, perillä ollaan. Pitäkää hauskaa, hänen isänsä sanoi ja Niall mulkaisi häntä.

- Kiitos kyydistä ! kailotin ja hypähdin autosta ulos.

Hänen isänsä ajoi kiirellä pois jättäen meidät kahdestaan autiolle pihalle.

- Haluatko sen korin ? Niall kysyi.

- Haluan, mutta en kestä enää hetkeäkään tätä mekkoa. Käyn vaihtamassa tän ja tuun takas,  okei ?

- Joo, käy se, Niall sanoi hymyillen ja kiiruhti sateesta sisälle.

Juoksin itsekkin mahdollisimman nopeasti sisälle. Heitin kenkäni menemään jonnekkin kenkälaatikon perukoille. Juoksin portaat ylös ja nyin mekkoni pois päältä. Etsin kaapista rakkaat collegehousuni ja sen seuraksi sinisen neuleen. Valkoiset sukat kruunavat kaiken. Otin vielä avaimet ja puhelimen taskuuni ja rynnistin portaat alas.
Huusin mahdollisille kotonaolijoille jotakin epämääräistä ja survoin samalla tennareita jalkaani. Vielä takki ja menoksi. Hetkonen, mihinkäs minulla nyt on oikein kiire.
Pysähdyin niille sijoilleni. Rauhoitu Celine, käyt aivan ylikierroksilla. Okei, nyt voit mennä.

Sipsittelin lammikoiden täyttämän tien yli Nialin pihalle. Pihatiekin on aivan märkä.
Hyppelehdin lammikoiden yli ja ihmeen turvin pääsin ehjänä perille. Painoin kerran ovikelloa ja odottelin hetken. Sisältä kuului töpinää ja ovi avattiin.

- Se oli nopeaa toimintaa, kieltämättä, Niall sanoi ja päästi minut sisälle.

Enkä kyllä voinut olla nauramatta. Hänelläkin on päällään collegehousut ja sinen neule. Mutta harmaat sukat sentään.

- Matkija, tiuskaisin ja yritin näyttää tuimalta.

- Itse olet. Hei, täällä on se kori, Niall sanoi ja johdatti minut keittiöön.

Punottu vaaleanruskea kori. Jossa on täynnä ties mitä herkkuja ja tarpeellista tavaraa. Jotain juustoa, mausteita, mehua, vihanneksia, hilloa....kaikkea hyvää.

- Kiitän, sanoin ja tartuin painavaan koriin.

- Mulla olis sulle vielä yksi juttu, Niall sanoi.

Käännyin ympäri ja näin hänen hermoilevan.

- Tai, ei sittenkään mitään, hän sanoi nopeasti.

- Okei, vastasin ja jatkoin matkaani.

Tämä painaa aivan valtavasti. Jos nappaisin yhden suklaapussukan ei sitä varmaankaan kukaan huomaisi. Ainakin luulen niin.

- Tai, odota ! hän huudahti ja äänistä päätellen rynnisti perääni.

Käännyin nopeasti ympäri ja Niall törmäsi minuun. Olimme aivan lähekkäin, kiinni toisissamme. Niall tarttui koriin jota pitelin epätoivoisesti vasemmalla kädelläni. Hän laski sen maahan jalkojeni viereen.

- Se yksi juttu, jonka mä oon halunnu tehä jo pitkään, hän henkäisi ja katsoi minua syvälle silmiin.

Hän sulki silmänsä ja kumartui suutelemaan minua.