Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
- Ottaako joku vielä kakkua ? huhuilin pojille.
He tekivät kaikki omia juttujaan. Niall leikki hiekassa. Kyllä luit oikein. Louis ja Liam pelleilivät servettien kanssa. Ja Harry katsoi vain Louisia ja tämän tekemisiä. Vain Harryn. Hetkonen. Mitäs täällä tapahtuu ?
- MINÄ OTAN ! Niall karjahti ja rynnisti viivana luokseni keskeyttäen ajatukseni.
- Saat syödä vaikka loput, sanoin ja annoin hänelle lopun kakun.
Hän näytti kiitolliselta ja istuutui viereeni.
- Siis, mä en oikeesti ymmärrä. Jätkä mättää järkyttävät määrät ruokaa mutta sä et liho, Louis aloitti.
Kaikki käännyimme katsomaan hymyilevää Nialia joka söi kakkuaan tyytyväisenä.
- Niin ? hän sanoi ja katsoi meitä takaisin.
- Jos mä söisin saman määrän kun sä niin olisin sellainen jytky, siis valtava, Louis jatkoi ja hahmotteli käsillään ilmaan mahdollisimman pyöreää palloa.
- Mutta eihän se haittaa, ei ulkomuoto määrää minkälainen ihminen on, Harry sanoi syvällisesti.
- Siinäs kuulit ! Ota kakkua ! Niall huudahti ja viskasi pienen kakunpalan päin Lousia.
Pala lenteli ympäriinsä kunnes se hävisi jonkun suuhun. Enkä lähde arvailemaan ollenkaan kenen.
- Ihmeen hyvä ilma tähän aikaan vuodesta, Liam sanoi ja käänsi katseensa kohti aurinkoa.
- Jep, yleensä tähän aikaan vuodesta sataa räntää, lunta ja vettä samaan aikaan, Louis jatkoi.
- Ja me käytiin uimassa, tuolla vedessä, sanoin ja katsoin poikia.
- Miksei ? Voidaan missata se matikan valtakunnallinen tai joku vastaava, Louis nauroi.
- Minä en sitä missaa, Liam sanoi ja vilkaisi Lousia tuimasti.
- Kyllä kohta kuitenkin alkaa staa vettä ja aurinkoa ei näy moneen kuukauteen, Liam totesi.
- Nautitaan, Niall sanoi ja heitti selälleen viltin päälle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
ILLALLA
- Nähdään taas joskus ! Liam huudahti ja lähti juoksemaan kotiin.
Louis ja Harry viittoivat meille hyvästit ja lähtivät samaan suuntaan.
- Onko sulla huomenna jotain ? Niall kysyi.
- Ei, mutta ehkä joskus mun pitäisi olla kotona, naurahdin.
- Mä tuun sitte sinne.
- Etkä tuu, hirnahdin.
- Tulen, hän vastasi irvistäen.
- Sä tiedät minkälaisen hepulin ne sais jos toisin sut meille ja olisin silleen "hei kaikki, tässä on mun poikaystävä tosta naapurista", tirskuin.
- Ei sitten, Niall sanoi ja väänsi kasvoilleen surullisen ilmeen.
Vastasin hänelle surullisella ilmeellä. Mulkoilimme hetken toisiamme ja yritin pysyä vakavana. Pian kuitenkin repesin nauramaan.
- Kai me voidaan huomenna silti nähdä ? hän kysyi naurunrymäkän hiivuttua.
- Kyllä me varmaan, vastasin.
Kävelimme hiljaisuudessa pitkin mutkikasta tietä. Missään ei liikkunut ketään. Kävelimme aikamme kunnes saavuimme mäen päälle. Tästä enää vain tuo lyhyt lasku ja olen kotiportilla. Olin lähdössä jo kiihdyttämään mäkeä alas kun Niall tarrasi kädestäni kiinni ja rykäisi.
- Unohtuko jotainnnnn ? hän sanoi venyttäen sanaa todella pitkäksi.
Hymyilin hänelle ja tarrasin hänestä kiinni. Niall sujautti kätensä selälleni ja sulki minut halaukseen. Sydämenkuvat vilkkuivat silmissäni, niin innoissani olin.
- Nähdään sitten varmaan huomenna, hän kuiskasi korvaani ja irrotti toisen kätensä halauksesta ja nosti sillä leukaani hitaasti ylöspäin.
Tunsin olevani sulaa löllykkäistä vahaa. Ei tälläistä tapahtu minulle, tälläiset kohtaukset kuuluvat elokuviin. Niihin elokuviin joissa on kaksi täydellistä ihmistä ja kaksi täydellistä elämää. Se on kaukana tästä, ainakin omalta osaltani.
- Jos nyt vain annat luvan, Niall sanoi ja virnisti kevyesti suullaan.
- Älä edes kysy, naurahdin kevyesti.
Pidin katseeni tiukasti noissa silmissä. Tunsin kuinka sydämeni pamahteli rinnassani. Tuntuu aivan siltä, kuinka se voisi hypähtää milloin vain sieltä ulos ja lentää jonnekkin kauas. Niall kumartui hieman ja painoi huulensa vasten omiani. Hän piti kättään leukani alla ja kutitteli sitä jollain sormellaan. Nauroin ja suutelin häntä takaisin todella monta kertaa.
- Ehkä meidän olis parasta lopettaa, mumisin jotain suudelmien välistä.
Niall päästi kevyen parahduksen ja puisteli vähän päätään.
- Mihin sulla on kiire ? hän kysyi ivallisesti.
Vastauksestani ei saanut varmastikkaan mitään selvää, vain epäselvää muminaa. Suutelin Nialia vielä kerran ja päästin hänestä irti.
- Ehkä sun on parempi mennä, muuten me ollaan tässä koko yö, hän sanoi ja hymyili maireasti.
- Ehkäpä, vastasin ja lähdin rynnistämään mäkeä alas.
Niall jäi katsomaan minua kaipauksen täyteisellä katseellaan joka tuntui porautuvan selkäni läpi. Hän kaipasi minua, vaikka lähdin hänen luotaan vajaa kymmenen sekuntia sitten. Kieltämättä, se on aika söpöä.
Kiitos teille kaikille teidän kommenteista/voteista ❤️🙈 ja äänistä joita ootte mulle antaneet (joshaluatäänestäävaikkapatätäteostaniinohjeetlöytyvättämänlörpötyksenlopusta) Kiitos niistä vielä uudestaan 💕 jos on kysyttävää ääneetyksestä tai ihan vaikka tästä tarinasta niin laita vain kommenttia ! ☺️ ja olisi ihanaa jos kommentoisitte mitä tykkäätte tästä höpinästäni jota tänne olen jo useamman luvun verran kirjoittanut.
