Oletin, ettei rakkaus voisi tulla tielleni. Tulin tänne opiskelemaan, en rakastumaan. Omistinhan minä rallikuskin luonteen. Eikä rallikuskin eteen tulisi mikään.
Niall muljotti minua tuttuun tapaansa luokan perältä. Tunsin hänen katseensa selässäni. Aina kääntyessäni Nialin suuntaan, hän esitti katselevansa ikkunasta ulos. Kyllä minä hänet tunnen. Emme ole olleet sen kummemmin tekemisissä. Tai no olemmehan me tietysti. Melkeinpä joka ilta nuhjuamme Nialin nurkissa. Hän on käynyt myöskin meillä muutaman kerran. Kaava menee yleensä niin, että puhumme kaikki pöljää, katselemme elokuvia tai menemme ulos. Lopussa sitten söpöilemme. Ihan vähän vain.
- Celine. Tunti loppu jo, Harry sanoi yllättäen ja heilutti kättään kasvojeni edessä.
- Aa, joo, mumisin ja pakkasin maantiedonkirjat ripeästi reppuuni.
- Mitäs sä oikein ajattelit ? Harry kysyi virnistellen.
- Ei kuulu sulle, vastasin.
- Olleenpas sitä töykeitä, Harry naurahti.
- Mun elämä on turhauttavaa, vastasin tuhisten.
- Hä ? Sulla on koti, ruokaa, poikaystävä, mikä mättää ? Harry kysyi ja hiljensi samalla kävelytahtiaan.
Katsoin häntä hetken suoraan silmiin ja käänsin katseeni poispäin.
- Aaaa, Harry huokaisi ja pysähtyi paikalleen.
- Siis, se on vaan, äh, en mä tiedä, tuskailin.
- Odota ! Mennään tuonne penkille istumaan. Parisuhdeneuvoja Harry Styles auttaa, hän ilmoitti juhlallisesti ja ohjasi minut istumaan penkille.
- Aloitanko ? kysyin.
Harry nyökkäsi.
- Niall on ihana, upea tyyppi, hauskakin. Mutta se, että me nuhjutaan sen luona, ei tee tästä suhteesta niinku sitä mitä mä haluaisin, aloitin.
- Jatka vain, Harry toisteli.
- En mä halua erota, en missään nimessä. Kaipaan vaan vähän vaihtelua, kaikki menee sen saman kaavan kanssa, sanoin.
- Ja oletko keksinyt tähän mitään ratkaisua itse ? Harry kysyi ja yritti esittää mahdollisimman sivistynyttä.
Puistelin päätäni hiljalleen. En minä ole mitään keksinyt, kunnon lahopää kun olen.
- Asia selvä. Minulla on sinulle yksi ehdotus, puhu.
Katsoin Harrya ja päätin vain nyökätä.
- Otan tämän asian puheeksi seuraavan kerran kun näen hänet, sanoin juhlallisesti.
- Hyvä, Harry sanoi nauraen ja nousi penkiltä ylös.
- Moi, kuului ääni jostakin.
Niall seisoi muutaman metrin päässä meistä ja nauroi. Silmäni löivät liekkiä, kun katsoin häntä. Onhan hän aika komea tapaus.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
- Moi, vastasin vain lyhyesti hymyillen ja nousin penkiltä ylös.
Jossain vaiheessa Harry oli hävinnyt keskuudestamme ja jäimme kahdestaan seisomaan käytävän päähän. Kyllä täällä vilskettä riiittää, ihmisiä säntäilee sinne tänne.
- Voitaisiinko me nähdä illalla ? Niall kysyi ja lähestyi minua lyhyillä askeleilla.
- Joo, kaiketi, vastasin nopeasti.
- Jos mentäisiin syömään, hän sanoi ja nappasi kädestäni kiinni.
Väreet kutittelivat pitkin kehoani aina kun tunnen Nialin kosketuksen ihollani.
- Mennään vain, vastasin asiaa sen kummemmin ajattelematta.
- Hyvä juttu, nöpönenä, Niall sanoi ja tökki nenänpäätäni.
Se saa minut aina hymyilemään. Ihan aina. Ja Niall kyllä tietää sen todella hyvin.
- Mun on mentävä kuviksen tunnille, tulee kohta kiire, Niall sanoi ja puristi kättäni voimakkaammin.
- Äh, totta. Mulla on vielä tietotekniikkaa, sitten pääsen pois, vastasin.
- Eli sullakin on kolmosessa ? Niall sanoi vienosti.
Nyökkäsin hänellekkin ja lähdimme kävelemään ylöspäin täydessä hiljaisuudessa. Joka askeleella välillämme oleva jännite tuntui kasvavan ja viimeisen portaan kohdalla se muuttui jo sietämättömäksi.
- En kestä enää muuten, Niall tuhahti ja kappasi minut otteeseensa.
Hän antoi minulle pitkän ja intohimoisen suudelman. Se oli täynnä rakkautta ja intohimoa. Vastasin hänen suudelmaansa hieman lyhyemmin ja irtauduin hänen otteestaan. Jännite hävisi luotamme nopeasti ja naurahdimme yhtä aikaa.
- Nähdään illalla, laitan viestiä, Niall sanoi ja painoi vielä nopean suukon poskelleni.
Jäin orvon näköisenä seisomaan portaikkoon. Tuo hetki oli vain niin täydellinen.
- Mahtaako neiti tulla vai ei ? kuulin opettajamme sanovan luokan oviaukosta ja katsoen minua hiukan tuimasti.
- Tulossa, vastasin maireasti hymyille ja talsin luokkaan pitkin askelin.
ILLALLA
- Jos mä tilaan vaan koko listan, Niall sanoi ja tutkiskeli ruokalistaa tarkasti.
- Ota salaatti, sanoin sarkastisesti.
- Salaatti on osa annosta, ei sitä kuulu ottaa ihan muuten vain, Niall kertoi.
- Ei väkisin, nauroin ja löin oman listani kiinni.
- Mitä sä otat ? hän kysyi silmät suurina.
- Hampparin, sanoin ja katselin Nialin reaktiota.
- Sama siis minullekin.
Nyökkäsin ja samassa tarjoilija pöllähti jostakin luoksemme.
- Kaksi normaalia hampurilaista, Niall luetteli ja laittoi listansa sivuun.
- Hyvä. Entä juomat ? tarjoilija kysyi.
- Kaksi cokista, Niall jatkoi.
- Kiitos, tarjoilija sanoi nopeasti ja kiisi seuraavan pöydän luokse.
- Mä voin maksaa sitten oman osuuteni, päivittelin ääneen.
- Pyh. Minä tarjoan, Niall vastasi nopeasti.
- Ai, no kiitos, vastasin lyhyesti.
- Mennäänkö tän jälkeen vielä kävelylle ? Niall kysäisi ja jäi katsomaan minua odottavasti.
- Joo, mennään vaan, vastasin ja katselin ikkunasta haikeana ulos.
