Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 11. You can't remember my name

Ed Sheeran - Open your eyes

Laura:

Ulkona on ihan saatanasti pakkasta. Miksei hotellin lähikauppa voi olla lähempänä, kun aulan kaupan tuotteet on niin perkeleen kalliita? Tai sitten niin kaukana, että sinne vois mennä hyvällä omatunnolla taksilla. Kyllä mulla niihin matkoihin olisi varaa, mutta ehkä mä en narauta omaa lihavaa lompakkoani Nooralle vaan talsin muutaman hassut sata metriä.

Eikä ulkoilmakaan niin pahasta loppujen lopuksi ole, vaikka kirpeä ilma pistääkin poskia inhottavasti. Ehkä se myös raitistaisi ajatuksia ja selkeyttäisi viime yön pimentoa siinä samalla.

****

Kauppakassi on yllättävän täynnä ja kukkaro hiluista kevyempi. Avaan heti tupakka-askin muovikääreen ja heitän sen kaupan ulkopuolella olevaan roskikseen. Sen verran rotia mussa kuitenkin on, etten kaupan kassalla sitä alkanut näpertää auki.

Sytkäri löytyy toppatakin taskusta, joten punaisista sormista välittämättä sytytän yhden oitis huulilleni. Vedän syvään henkeen nikotiinia elimistööni. Että se tuntuukin hyvältä. Hyvä, ettei vieroitusoireita iskenyt aamun aikana, kun ei ole saanut normaaleja darra sätkiä heti herättyä. Nooralla tulee niistä muutenkin pää kipeäksi, eikä hotellin sisällä saa polttaa kuin tupakka huoneissa, joita tuntui olevan vain alimmissa kerroksissa. Joten loppujen lopuksi iha hyvä saada tupakkaa vasta nyt.

Olo paranee huomattavasti, kun ensimmäinen tupakka on päätynyt tien varressa olevaan lumipenkkaan. Ketju polttaminen, erittäin paha tapani.

Kaupalle kävelee kundi kolmikko, kaikilla sätkä suupielessä.

"Hei Sofia", varoituskellot alkavat soida päässäni, kun kuulen tervehdyksen. Tilanne alkaa muistuttaa viime yötä, mutta samalla jotain muutakin yötä. Olinko esittäytynyt Sofiana ihmisille? Kurtistan kulmiani ja vilkaisen puhujan suuntaan, jatkaen kuitenkin matkaani.

****

*flashback*

"Sofia", tukahtunut, mutta viettelevä äänensävy kuultaa toisen huokauksesta. Nimi ei kuitenkaan kuulosta tutulta, vaikka olen ollut Sofia jo muutaman viikon. Se särähtää miehen huulilta ilmaan ja ässä suhisee aivan liian kauan. Vastaukseksi saan kyhättyä pelkän ynähdyksen, mutta kuljetan kuitenkin käsiäni paljaalla selällä.

Kuuntelen huohotusta kaulallani ja kuljetan toisen käden tukistamaan päälläni liikkuvan miehen hiuksia. Tätä on jatkunut jo kolme kuukautta. Hän tulee sovittuna aikana, kysyy muuttunutta nimeäni, eikä aikaile tai kainostele. Viime kerralla olin Nadja, nyt Sofia. Tiedän kuitenkin olevani edelleen hänen yhteystiedoissaan Sonja.

Hän ei kysele vaihtuvista identiteeteistä, maksaa mukisematta pienemmillä seteleillä, eikä koskaan lyö. Hän tykkää puhua seksin aikana, kutsua minua nimeltä, kuiskailla minut sanoilla hulluuden partaalle. Minun ei tarvitse vastata sanoin, pelkät kosketukset kertovat riittämiin, kuinka tyytyväinen olen. Ja hän on tyydyttynyt, kun saa johtaa, mutta myös pitää minua hyvänä. Purkaa paineita yhteisten sessioidemme aikana, kunnes hän pukee solmion kaulaansa ja palaa vaimonsa luo.

*End of flashback*

//Uusi luku jälleen, olkaapas hyvät 8) ~demonipinja