Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 27. My knees feel too weak and I fell too fast

Ed Sheeran - You break me

Laura:

Mun kädet tärisee, kun viesti on lähtenyt. Mä haluan sen tänne, mä tarviin sen tänne. Mutta samaan aikaan kadun jo nyt viestin lähettämistä. Käperryn paremmin peiton sisään ja suljen silmäni. Ehkä jos mä nukahdan, en voi avata sille ovea. Noorakin voi tulla milloin tahansa takaisin. oli typerää kutsua Eemil tänne. En mä voi päästää sitä sisälle.

Oven koputus keskeyttää mun ajatukset, enkä voi muuta kuin nousta ovelle. Hengähdän rauhoittavasti ennen kuin avaan oven raolleen. Eemil seisoo oven takana ja sen rinta kohoilee hengästyksestä. Sillä on takki harteilla ja tupakka-aski kädessä. Ehkä se oli pihalla ja sillä ei sen takia kestänyt kauaa tulla. Me tuijotetaan hiljaisuudessa toisiamme.

"Aiotsä päästää mut sisään?" huvittunut virne kohoaa Eemilin huulille. En.

"Joo", väistyn ovelta hieman vastahakoisesti ja Eemil vaistoaa sen. Se ei kuitenkaan sano mitään, astuu vain mun ohi meidän pieneen huoneeseen. Eemil ei kuitenkaan katso huonetta vaan mua. Suljen oven sen jäljessä ja välttelen sen katsetta.

Jokin Eemilissä kuitenkin vetää mua puoleensa, etten voi olla seuraamatta sen tekemisiä, kun se laskee askinsa yönpöydälle ja vetää takin päältään. Se heittää sen toiselle sängylle ja kävelee mua kohti. Sen katse kohtaa mun oman, enkä osaa vetäytyä siitä pois. Mä en tahdo kääntää katsettani. Mä tahdon, että se kattoo just mua. Hätkähdän ajatuksiani enkä ehdin kunnolla prosessoida sitä faktaa, että Eemil on jälleen kietonut vahvat käsivartensa mun ympärille ja suutelee mua. Voi luoja kuinka hyvältä sen suudelma tuntuu. En saa siitä millään tarpeekseni. Kierrän käteni Eemilin niskan taakse ja kurottaudun varpailleni, ettei toisen tarvitse kumartua niin paljoa.

Mun epäilyt siitä, ettei Eemilin tänne kutsuminen ollut hyvä idea, on valunut mun ajatuksista pois heti, kun tunnen Eemilin kosketuksen ihollani. Se hivelee mun toista poskea, samalla kun toisen käsi seikkailee mun lanteille. Eemil vetää mua lähemmäs, vaikka mä olen jo koko vartalon mitalta kiinni siinä. Sen suudelma huumaannuttaa mua ja osaan vaan nauttia tilanteesta.

Mua ei haittaa, että se suuntaa kohti sänkyä. Mua ei kiinnosta, että se tiputtelee matkalla kaikki mun vaatteet mun päältä. Mä en todellakaan välitä, kun se kellistää mut jälleen alleen ja huomio mua. Se kuiskii sanoja mun korviin ja saa mut nauramaan, vaikka samaan aikaan yritän saada kiinni tihentyvää hengitystäni.

****

"Kuulin, että lähette perjantaina", Eemil puhuu mun hiuksia vasten ja silittää mun käsivartta. Me ollaan edelleen kietouduttu toisiimme, Eemil pitää mua sylissään. Meidän jalat on kietoutunut toisiinsa ja nojaan Eemilin rintakehään. Mumisen vastauksen myöntävästi ja hymähdän hiljaa, kun saan kylmiäväreitä Eemilin sormien matkatessa mun paljaalla iholla.

"Kai mä oon tervetullut kylään?" se kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Mä pysyn hiljaa, sillä en tiedä, mitä vastaisin. Tän piti olla vain hetken hupia lomalla. Mun ei pitänyt nähdä asiakkaita vapaa-ajalla. Mutta toisaalta, ei Eemil tässä tapauksessa enää mun asiakas ole. Se on vaan mies, jonka mukaan lähdin baarista.

"Joo, asun edelleen samassa paikassa.." puhun hiljaa, mutta saan vastaukseni myötä kevyen suukon niskaani ja huulilleni kohoaa sen takia leveä hymy.

//Torstai on täällä taas 8) Hyvää juhannusta kaikille, nauttikaa uudesta luvusta ja juhlikaa maltillisesti! ~ demonipinja