Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 21. I lost it in your kiss, your lips

Ed Sheeran - I'm glad i'm not you

Laura:

Huulet huulilla. Kädet vartalolla. Korvissa hakkaava pulssi. Tihenevä hengitys. En halua muuttaa mitään.

*****

Alan pikku hiljaa heräämään transsista. Suudelmat ovat muuttuneet kiihkeämmiksi, mun kädet on eksynyt Eemilin hiuksiin, se painaa huuliaan kovemmin mun omia vasten. Sen hampaat tarraa mun alahuuleen samalla, kun vetäydyn ja painan otsani sen omaa vasten. Eemilin käsien kosketus polttaa mua joka paikasta ja sen katse on täynnä kiihkoa, jonka se haluaa vapauttaa muhun.

"Ihan niin kuin ennenkin", kuulen vaimeasti musiikin yli Eemilin sanat. Sen puhe on hengästynyttä ja huomaan kummankin rintakehän nousevan ja laskevan tiheään tahtiin.

Kohotan katseeni sen huulista silmiin ja saan vastauksen katseeseeni. Kuulen jonkun viheltävän musiikin yli, mutta en pysty kääntämään katsettani siihen suuntaan. Eikä sillä ole väliä kuka viheltää. Tai kenelle. Ehkä meille, mitä väliä. Eemil pitää mua edelleen otteessaan ja tajuan mun käsien olevan edelleen sen niskalla. 

"Mä.." en meinaa saada sanaa suustani. Ehkä koska tilanne on niin absurdi ja äskeinen lähentelytilanne oli saanut mut lamaantumaan tietyissä määrin. Vaikka olihan sen jälkeen ollut intohimoista suutelointia. Eemil katselee mua arvioivasti, kevyt virne huulillaan, enkä mä tiedä miten reagoisin. Asiakkaita ei kuulunut nähdä yksityiselämän puolella. Asiakkaisiin ei kuulunut törmätä missään, niiden piti olla aina sellaisia henkilöitä, joihin ei vahingossakaan törmäisi, kun on aamulenkillä tai bussipysäkillä tai kaupan kassalla. Eikä varsinkaan baarin tupakkakopissa.

Silti mä olen löytänyt tieni yhden niistä käsivarsille. Mulla on vain hataria muistikuvia Eemilistä, mutta se selvästi muistaa Sofian. Mutta mä en ole Sofia enää, eikä se ole mun asiakas enää. Joten miksen mä vois pitää vähän hauskaa - ei haukku haavaa tee. Toki mua pelottaa, jos Noora saa tietää, mutta ei se saa. Jos mä vaan olisin mieliksi Eemilille, se ei laverteli, ei se tekisi sitä mulle, eihän?

*****

Me päädytään sen huoneeseen. Mutkien kautta, mutta kuitenkin. Mä hengitän sen tutunoloista tuoksua sen kaulalta, kun me mennään hissillä oikeaan kerrokseen. Mä nauran sen olkapäätä vasten, kun me ei meinata päästä avain kortilla sisään. Mä ihastelen lasiseinän näkymää pimeään yöhön.

Sitten on aika vakavoitua jälleen. Kädet lyötävät tiensä takaisin mun vartalolle, huulet etsivät reittinsä huulilta kaulalle - hampaiden näykkiessä jälkiä mun ihoon. Sydän hakkaa tietään ulos mun rinnasta ja vaimeat huokaukset päätyvät ulos huuliltani ja meidän molemman vaatteet alkavat tippua lattialle, ennen kuin löydämme tiemme sängylle.

//torstai on täällä taas 8) hope you like ~ demonipinja