Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 45. We push and pull like a magnet do

Ed Sheeran - Shape of you

Eemil:

Punaiset posket. Ruskeat hiukset. Ujo katse tummien hiusten takaa. Sitä mä olen kaivannut. Lauraa.

Ehkä mä olin toivonut törmääväni siihen, kun tulin hakemaan aamukahvia sen kulmilta, ehkä mä olin odottanut, että näkisin sen edes ikkunan takaa. Mutta sitten, kun törmäänkin Lauraan ihan oikeasti, olen yllättynyt. Sitä mä en osannut odottaa, vaikka niin toivoinkin.

Lauran sanat iskee kunnolla muhun, enkä osaa hetkeen vastata mitään. Se oli itse ajanut mut pois, mutta en ole siitä katkera. Meillä kummallakin on selvästi ollut samat fiilikset siitä asti, kun Lauran kämpän ovi pamahti kiinni mun perässä, joten osaan olla tilanteesta vain iloinen.

Jotenkin kaikki eskaloituu siihen, että pahvimukit meidän käsistä makaa maassa niiden höyryävän sisällön levitessä jalkakäytävälle, ja mä olen painanut mimmin seinää vasten suudelmaan. Suudelmassa ei ole tietoakaan arkuudesta tai varovaisuudesta. Lauran huulet on viileät ja saan kylmiä väreitä, kun sen sormet etsityy mun kaulalle. Meidän ulkovaatteet kahisee toisiaan vasten ja kummankin kädet tuntuu pyrkivät niiden alle parempaan ihokosketukseen. Mä en paskaakaan välitä, että meidän vieressä on iso ikkuna kahvilaan. Kaikki saa luvan todistaa tätä hetkeä. Luoja, että mä olen kaivannut Lauran suutelemista.

****

Mä en tiedä, kuinka pystyn pitämään käsiä erossa Laurasta niin kauaa, että päästään sen asuntoon. Mun auto jää parkkiin tien laitaan, muutaman korttelin päähän kahvilan eteen, sillä en voi vastustaa Lauraa, kun se lähtee vetämään mua kotiinsa. Pois muiden ihmisten katseiden alta.

Tiedän Lauran aavistavan mun tuntemukset, sillä se vilkaisee mua, virnistää, ja lähtee juoksemaan. Mun ote meinaa irrota sen punertavista sormista, mutta helvettiäkös mä enää ikinä päästäisin sitä karkuun. Kuulen talvisen tuulen kuljettavan Lauran naurun mun luo, kun yritän sovittaa askeleeni sen omiin.

****

Pian me ollaan jo alaovella, hississä, asunnon ovella, sängyllä. Me käydään kuumana kumpikin, sitä ei voi kieltää millään. Lauran huulet liikkuu mun iholla kaulalle ja kuulen kevyttä kehräystä. Voi luoja, kuinka hulluksi tää nainen tekee mut. Hulluks helvetin hyvällä tavalla.

Me tehdään varmaan joku ennätys siinä, kuinka nopeasti me saadaan vaatteet pois toistemme päältä. Tuntuu niin hyvältä olla taas Lauran kanssa. Kuinka mä olenkaan ikävöinyt sen kosketusta. Lauran kasvoilta näkee, kuinka se on ikävöinyt mua ihan yhtälailla.

Kaikki aiemmat murheet ja eripurat on taantunut, eikä ole jäljellä kuin minä ja Laura. Piilossa maailmalta, alastomat varret yhteen kietoutuneena.

//Huh huh, viimeinen Eemilin luku, mielipiteitä? Kommentoi ja äänestä, plis!! Kuten jo aiemmin olen sanonut, lukuja tulee 47, joten ensi viikolla viedään viimeisiä! ~ demonipinja