ENSIMMÄINEN KIRJA
Eemilillä on kylmä sydän, rahaa ja tietynlainen maine.
Laura myy itseään kaksoiselämän varjoisammalla puolella.
Kun nämä kaksi asettaa törmäyskurssille, syntyy tunteistaan hämmentynyt Eemil ja rakkauden kerjäläinen nimeltä Laura.
...
Eemil ei ollut tiennyt. Miten se ei ollut ollut tiennyt? Meidän lounas oli alkanut hämmentävissä merkeissä, kun Eemilille oli selvinnyt meidän ikäero. Eihän se mitenkään päätä huimaava ole - vajaa viisi vuotta. Se oli kuitenkin lopulta päässyt asian yli melko nopeasti. Me oltiin matkattu kaupan kautta takaisin mun luo. Eemil on viettänyt siellä niin paljon aikaa, että oli vain luonnollista, että se jää mun luo.
****
Mun iän paljastumisen jälkeen me ollaan keskusteltu hieman enemmänkin meidän perheistä. Sen takia en niin kamalasti ylläty, kun Eemil alkaa puhua veljestään ennen kuin käydään nukkumaan.
"Mä tiiän, ettei meillä oo mikään kiire kuuluttaa tätä kenellekään, mut mul on yhet juhlat, johon tartten seuralaista.." Eemilin sormet silittää mun hiuksia samalla kun se puhuu.
"Mimmoset juhlat? Oisinko mä niikun sun tyttöystävä siellä?" kyselen ja yritän kääntyä ympäri niin, että näen Eemilin kasvot.
"Ihan miten sä tahot.. Ne on kind of sukujuhlat.. Mun veljen kihlajaiset", Eemil vastaa hieman kierrellen ja laskee sitten katseensa mun kasvoihin. Tuijotetaan hetken aikaa toisiamme. Mä tunnen, kuinka sormenpäät liikkuu kevyesti mun poskelta ohimolle ja takaisin hiuksiin. Kumpikin pohtii vastausta ääneen lausumattomaan kysymykseen - joko me kerrottais Eemilin porukoille meistä.
Jotenkin suhteesta tulee aina paljon vakavampi, kun toisen porukat saa tietää. Ne luo tietynlaista painetta, että meidän nyt pitää olla pariskunta, kun me niin ollaan sanottu. Ollaan Eemilin kanssa menty aikalailla pelkällä fiilispohjalla koko suhteen ajan, sen enempää keskustelematta asioista. Ehkä juuri sen takia mä päädyn vastaamaan myöntävästi juhlakutsuun. Mennään nyt fiilispohjalla loppuun asti.
****
Mulla on ollut vain muutama päivä hankkia mekko Eemilin veljen kihlajaisiin. Jätkä oli tarjoutunut tulemaan avuksi, mutta mä olin vain pyytänyt siltä värikoodia ja lähtenyt Nooran kanssa vinguttamaan pankkikorttia. Olen silti saanut kasaan ihan siedettävän asukokonaisuuden, sillä kaikki asusteet löytyi jo valmiiksi omasta vaatekaapista.
Me mätsätään Eemilin kanssa, ihan vain koska se on ällösöpöä ja meidät nähdään yhdessä ensimmäistä kertaa. Ehkä meidän pitäisi olla sellanen kiiltokuvamainen pariskunta, eikö kaikki rikkaat kermaperseet aina sellaisia ole. Esittäjiä mennen tullen.
Eemilillä on vaalean harmaa puku ja viininpunainen kauluspaita. Mulla on samaa sävyä oleva punainen mekko, jonka kaula-aukko venyy olkapäihin asti. Sen hihat on kuitenkin puolipitkät ja helmaakin riittää puoleen sääreen asti. Löysin sattumalta harmaat avokkaat kaapista, vaikka mua hiukan ärsyttääkin, ettei ne ole samaa sävyä Eemilin puvun kanssa vaan paljon tummemmat. Ehkä kaiken ei pidä olla täydellistä, niin näyttää paremmalta, luonnollisemmalta.
****
Juhlat on vasta illalla, joten ehdin hermoilla asiaa koko päivän. Eemil vakuuttelee mulle, ettei se ole niin paha. Juhlissa on niin paljon vieraita, ettei hänen vanhemmat ehdi kuulemma ottaa mua silmätikukseen. Ja kuulemma Mikaelkin tulee, joten en olisi ihan tuntemattomien keskellä, jippii.
Me päätetään lähteä mun luota hyvissä ajoin, sillä Eemil ei tiedä, kuinka paljon porukkaa tulisi autolla ja se tahtoi ehdottomasti saada omansa pihaan asti. Ihan vaan, ettei meidän tarvitsis kävellä liian kauaa ulkona kylmässä.
****
"Autatsä tän kiinni?" tuskailen mekon kanssa, kun Eemil on jo sitomassa kenkiä jalkaan.
"Meiän piti lähteä ajoissa", Eemil hymähtää ja suoristuu mun taakse, kuljettaen käsiä mun selkää pitkin.
"Me ollaan edelleen ajoissa, mutta sun pitää auttaa mua, jos tahot pysyä aikataulussa", virnistän olkani yli jätkän suuntaan ja saan kevyen suukon huulille, kun mekon selkämys on kiinni.
Avaan ulko-oven, kun me kumpikin ollaan valmiita ja astun kaikuvaan rappukäytävään. Vedän syvään henkeä ja lähden kävelemään alas.
Ehkä me selvitään.
Loppu.
//Viimeinen luku uunista ulos Mikaelin nimipäivän kunniaksi!
Iso iso iso kiitos kaikille lukijoille! ♥ Niin niille jotka ovat seuranneet kirjaa alusta asti, kuin niille jotka ovat sen myöhemmin löytäneet, mutta loppuun asti lukeneet 8) Kirja on tähän mennessä saavuttanut melkein tuhat tykkäystä :o
Siitä on kuukausia ja kuukausia aikaa, kun aloitin tätä novellia. Se alkoi bussimatkoilla vihkoon raapustettuna raakileena, josta on tullut mulle tosi tärkee nopeasti. En voi uskoa, että tää kirja viimein päättyy. Meinasin ensin kirjoittaa kaikki ajatukseni samaan kirjaan, mutta päädyin jakamaan tämän hetkiset suunnitelmat kahteen erilliseen kirjaan.
Jos tykkäät tästä kirjasta, niin käy toki lukemassa ja äänestämässä muitakin mun kirjoja. Ja laita tämä kirja ehdottomasti sun kirjastoon, jotta saat ensikäden tietoa siitä, milloin jatkoa ilmestyy! Kuulemisiin ~ demonipinja
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
