Luku 26. The memories of times

1.4K 84 4
                                    

Ed Sheeran -  In memory

Eemil:

"Missä sun frendi on? Laurahan se oli?" Ilari kysyy mun mielessä pyörineen kysymyksen. Saadessani vastauksen ajatuksiini, käännän katseeni hetkellisesti kohti uloskäyntiä. Mietin, pitäiskö mun mennä sen perään, jutella siitä mitä tapahtui. Se ei kuitenkaan vaikuta halukkaalta juttelemaan mun kanssa. Ehkä sen mielestä viime yö on pelkkä iso virhe. Ei mun mielestä. Mikael tiedustelee tyttöjen puuhia tälle illalle. Mä salaa toivon, että ne tulee meidän huoneeseen hengaamaan. En tietenkään sano mitään ääneen, odotan vain Nooran vastausta. Ja samalla odotan Lauraa takaisin sisälle. Mieluusti vaihtaisin sen kanssa sanan jos toisenkin. En oo kuullut siitä koko päivänä mitään.

"Ei meillä mitään suunnitelmia oo, pientä riidan tynkää ilmassa niin tuskin se ees jaksaa mun seuraa tänään", Noora naurahtaa hiljaa, vaikka sen ilmeestä voi huomata, että sitä hieman kaduttaa riiteleminen. Mikähän on mahtanut olla aiheena? Nooran pistävästä katseesta voisin päätellä, että Laura on kertonut sen viime öisestä seikkailusta meidän huoneeseen, mutten sano mitään ääneen. En aio olla se, joka paljastaa totuuden Nooralle, jos Laura ei ole sitä jo tehnyt. Mikael tietää, mutta juoruilisko se Nooralle? Ei se ainakaan tähän mennessä oo sanonut mitään.

****

Me ollaan meidän huoneessa istumassa iltaa. Minä, Mikael, Ilari, Noora ja Sari. Lauraa ei kuulunut koskaan takaisin sisälle, eikä kukaan muu tuntunut olevan siitä huolissaan. Noora oli väittänyt, että se vaan välttelee meitä, kun se oli huomannut, että me tultiin aulaan Nooran seuraksi. Koko kuviossa mua kalvaa kaikista eniten se, että mua huolettaa. Miten se mimmi saa vedettyä musta tällaisen puolen esiin? Puolen, josta en itsekään tiennyt.

"Millon te lähette täältä?" havahdun takaisin keskusteluun, kun Sari kysyy jotain sellaista, mihin itsekin tahdon vastauksen.

"Mmh, perjantaina, ei me olla kun vaan kuus päivää", Noora virnistää kevyesti. "Oli meillä aluks tarkotus olla koko loma, mutta kateltiin bussiaikatauluja ja sit tuli kaikkee menoo ens viikonlopulle, niin lähetään jo perjantain.."

"Me lähetään sunnuntai aamuna.. Ootte vai bussilla täällä? Mistä te tuutte?" Sari selittää ja kyselee sitten vastakysymyksiä. Mä tiedän, mistä ne tulee, mutten sano mitään. Alan miettimään, oonko mä nähnyt Nooran joskus aiemmin, silloin kun vielä pidin yhteyttä 'Sofiaan'. Nooran vastaus lipuu mun korvien ohi, kun mun puhelimeen tulee viesti. Ensin en tajua viestiä. 231. Lähettäjän nimen lukeminen kuitenkin avaa melko paljon, joten nousen ylös paikaltani ja menen laittamaan kenkiä jalkaan.

"Mä lähen röökille.." kaivan tekosyyni taskusta ja heitän takin niskaani, vaikken oikeasti ole pihalle menossa. Vaan huoneeseen 231.

//Uusi luku uunista ulos 8) Äänestä ja kommentoi, jos tykkäsit ~ demonipinja 

Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)Where stories live. Discover now