Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 34. We all now feel so blind

Ed Sheeran - Misery

Noora:

Eemiliin törmääminen Lauran asunnolla pitäisi olla hätkähdyttävää, mutta jostain syystä se ei yllätä. Mä vehtailin itse Mikaelin kanssa, joten automaattisesti Laura valitsi toisen kundeista. Ehkä se teki valintansa ennen mua, sillä Eemil ei luonut muhun ainuttakaan kunnollista silmäystä ensimmäisen illan jälkeen, kun se tuli tarjoamaan meille tupakkaa. Jostain syystä mä olen koko ajan kuvitellut, että niiden on pakko tuntea toisensa etukäteen. Ehkä ne tuntee koulun kautta tai jotain. En ole koskaan ollut Lauran kanssa samassa koulussa paitsi nyt. Nytkin yhteinen opinahjo tarjoaa meille vain muutaman yhteisen kurssin, joten me nähdään lähinnä vain vapaa-ajalla.

Eemil näyttää rennolta selostaessaan, että se on vaan täälläpäin muuten vain, mutta se ei saa mua uskomaan itseensä. Etenkään sen harteilla roikkuva urheilukassia – jota se yrittää piilotella selkänsä takana parhaansa mukaan – ei voi olla huomaamatta. Me oltiin nähty Sakun kanssa, kuinka liian kallis auto oli kurvannut meidän ohi ja hetkeä myöhemmin Eemil oli porhaltanut tien yli tuli perseen alla. Enempää mä en ehdi Eemilistä saada irti, kun näen Lauran tulevan ulos.

"Miks sä et vastaa puhelimeen, nainen?!" porhallan jätkien ohi kohti Lauraa, joka seisahtuu säikähtäneenä. Ehkä mun ei olis pitänyt korottaa sille ääntäni. Laura vaikuttaa hieman järkyttyneeltä, kun se huomaa, etten ole yksin. Ehkä se ei oikeasti odottanut näkevänsä Eemiliä. Mua ei kuitenkaan kiinnosta tällä hetkellä, mitä niiden välillä on, vaan se että Laura on pitänyt mykkäkoulua kokonaisen vuorokauden. Mitä mä muka tein sille lauantaina?

Laura näyttää hieman eksyneeltä, kun se kävelee meidän luokse. Se ei ole huolitellut itseään ja sillä on vaan löysä t-paita kollareiden kanssa. Roskapussi heiluu sen kädessä. Alan pikkuhiljaa uskoa, että Eemil on vain ohikulku matkalla. Kai Laura olisi itsensä huolitellut, jos joku Eemilin kaltainen olisi tulossa kylään? Mutta miksi Eemilillä on tavaraa mukana, jos se on vaan ohikulku matkalla. Laura suo hymyn Sakun suuntaan, mutta vastaa sitten mun kysymykseen väittäen akun loppuneen.

"Mut se hälyttää."

"Aijaa, ehkä se on rikki", Laura vastaa liiankin nopeasti ja vilkaisee samalla Eemiliä, kysyen mitä tuokin teki täällä. Tarkkailen Lauran olemusta. Se ei näytä yllättyneeltä, ehkä ennemminkin hämmentyneeltä, että Eemil on siinä. Ne jakaa jonkun hiljaisen sopimuksen katseellansa ja Laura esittää mukana, kun Eemil kertoo sille saman tarinan kuin meillekin. Laurasta huomaa, ettei se meinaa pysyä aloillaan. Se vilkuilee tietä, Eemiliä ja sitten mua. Se ei selvästi kerro jotain, mutta mä en tiedä kuka meistä kolmesta on se, jonka Laura ei tahdo asiaa kuulevan. Ehkä niillä on treffit Eemilin kanssa, vaikka kumpikaan ei näytä myöntävän sitä.

"No mutta, heti kun mä saan taas puhelimen toimimaan, ni mä soitan sulle, mä jäädyn tänne", Laura selitti. Lauran ohittaessa meitä mä tajuan, että se ei ollut odottanut näkevänsä ketään meistä. Silti multa ei jää huomaamatta Lauran kevyt kosketus Eemilin käsivarteen, kun ne ohittavat toisensa. Laura lähtee kohti roskakatosta hiukset ponnarilla heiluen. Feidasko mun paras ystävä mut just?

//Tuntuupa hassulta päivittää heti seuraavana päivänä uudelleen :D Pitkästä aikaa hieman Nooran näkökulmaa, äänestä ja kommentoi jos tykkäsit. ~ demonipinja