Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 16. The boy we won't forget

Ed Sheeran - Misery

Noora:

Mä tiedän, milloin mun naama venähtää. Korjaan kuitenkin ilmettä, kun Sari huomaa meidät ja tulee halaamaan. Siinä vaiheessa Laura on jo kadonnut kohti ulko-ovea. Huokaisen, mutta tervehdin sitten muita, jotka esittelevät itsensä. Ilari, Mikael ja Eemil. Viimeinen oli katsellut Lauran perään ehkä hieman huvittuneena. Voihan vittu, olisi sittenkin pitänyt kertoa Lauralle mitä se oli tehnyt, kun nyt törmättiin Eemiliin, tupakka kusipäähän. Se selvästi muistaa.

"Vähän huono päivä itse kullakin", naurahdan Lauran käytökselle, sillä kaikkien huomio on yhtäkkiä kääntynyt minuun. Vaivaantunut hiljaisuus ei ehdi laskeutua, kun Sari ottaa sen haltuun.

"Mä varasin meille pöydän tonne", se nyökkää kohti alakerran ravintolaa. Sari näyttää luontevalta kaikkien jätkien seurassa, vaikkei se ole kuin minä. Tiedän yrittäväni saada aina muiden huomion. Flirttailen jatkuvasti ja luon katseita, joita varatun tytön ei pitäisi luoda. Sarin huomio on kuitenkin kokonaan Ilarissa, vaikka tytsy jutteleekin muille pojille yhtä lailla. Olenko ehkä hieman kade.

"Laura tulee varmaan myöhemmin, se meni röökille, mut eiköhän se löydä meidän luo", mä sanon ja sen seurauksena Sari alkaa hoputella porukkaa kohti ravintolaa, olihan meidän pöytävaraus kuulemma jo alkanut. Ketä kermaperseitä nää oikein on?

Ei Sarista voi sellaista nähdä päällepäin, ulkonäöllisesti. Se on ihan tavallisen näköisen suomalainen nuori. Tusinakamaa. Uskon sen värjänneen hiuksensa. Meikki on kevyttä, eikä vaatteetkaan eroa massasta. Se kuitenkin käyttäytyy tottuneesti hotellin rikkauksissa. Se oli aiemmin selittänyt jotain kaksoishuoneesta ja nyt epäilen sen olevan joku hieno sviitti, jossa on kaikki hienoudet poreammeita ja tilavia huoneita unohtamatta, Ehkä jopa huone ei ole pelkkä makuuhuone vaan sänky on jossain muualla kuin yleisissä tiloissa. Ehkä niillä on minijääkaappi. Tai ihan tavallisen kokoinen jääkaappi.

Huomaan Mikaelin vilkaisevan vielä ulos Lauran perään, kun me aletaan siirtyä ravintolan puolelle. Tosin kuka vapailla markkinoilla hyvän saaliin perässä oleva ei kattois Lauraa. Joskus musta tuntuu, ettei se edes tajua millainen vaikutus sillä on muihin ihmisiin.

****

Jokainen löytää paikkansa kuuden hengen pöydästä. Minä ja Sari vastakkain, Ilari tyttöystävänsä vieressä, Mikael kolmantena toisella puolella. Eemil menee Mikaelia vastapäätä, joten tyhjä penkki Lauraa varten jää meidän kahden väliin. Kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki päättävät tyytyä buffettiin - yksittäisissä tilauksissa kestäisi oma aikansa saapua.

Ensin muut tahtoo odottaa Lauraa, mutta saan heidät vakuuttuneiksi siitä, ettei ystävääni haittaa, jos me jo aloittelisimme. Laura on viipynyt tupakalla yllättävän kauan, itse en todellakaan tahtoisi olla pihalla yhteen putkeen niin kauaa. Se on selvästi muistanut Eemilin ja eilisen ja tuskin tulee seuraamme. Sitä en kuitenkaan mainitse muille. En tiedä, kuinka tunnetuksi Laura on oksennuksellaan päässyt tässä porukassa, joten en sano asiaan mitään. Eemil ei ole sanonut mitään vaatteistaan, eikä Laura kyllä ollut antanut siihen tilaisuutta.

//Ää oon ihan sekasin päiviatä D: sorryyyyh, nyt on jo perjantai u__u anyway, tässä taas vähän Nooran ajatuksia ~ demonipinja