Be someone's Sunday morning, not Saturday night (in finnish)

Luku 35. Seems my lies and worries got my mind

Ed Sheeran - Move on

Laura:

Mä säikähdän toden teolla, kun kuulen Nooran huutavan mulle. Olisi ehkä pitänyt osata odottaa sitä, kun en ole vastannut puhelimeen. Aamulla mä olin kyllä lukenut siltä sadelleet viestit, mutta näköjään olin unohtanut vastata. Puheluihin en vastannut, sillä ne eivät olleet Eemililtä, enkä uskonut mun äänen kestävän puhumista kenellekään. Silti mä olin lopulta noussut sohvalta tekemään köyhää aamupalaa ja siivoamaan kämppää. Eemil ei ollut vastannut mun viestiin, joten olin totta kai olettanut, ettei se tulisi. Mutta seisoessani pihalla sen edessä tajuan, että hiljaisuus on välillä myös myöntymisen merkki. Ei se ennenkään ollut laittanut viestiä mulle ja oli aina tullut paikalle.

Nooraan törmääminen ei kuitenkaan ole mitenkään riemukasta. Sen ilmeestä näkee, että se on hämmentynyt mun mykkäkoulusta ja selitystä vailla. Se tahtoo selvästi puida mun ja Eemilin välejä, muttei voi tehdä sitä Eemilin nenän edessä. Eemilin selittäessä hätävalhetta mulle, en tahdo muuta kuin käpertyä sen syliin. Siitä on neljä tuntia ja kakskyt minuuttia, kun me viimeksi nähtiin ja oltiin sylikkäin. Silti mä kaipaan jo sen käsivarsia mun ympärillä. Kaikki oli tuntunut niin paljon helpommalta. Eemil oli tuntunut ankkurilta, joka pitää mut paikoillaan, kun maailma pyörii väärään suuntaan.

****

Noora ei näytä uskovan Eemilin sanoja siitä, että se on vain ohikulku matkalla. Mä isken silmäni kiinni Eemilin olkapäällä roikkuvaan kassiin. Se on käynyt kotona hakemassa tavaroita sillä aikaa, kun mä nukuin, mutta missä muualla se oli käynyt?

Tiedän olevani tyly Nooralle, kun lähden viemään roskia, mutta jäädyn ihan oikeasti. Enkä jaksa olla sen haukan katseen alla yhtään kauempaa. Se ja Sakukaan ei näytä olevan pelkällä ohikulku matkalla, mutta en aio päästää niitä sisälle. Niinpä on vaan helpompi feidata ne pihalla eikä joutua kutsumaan niitä sisälle.

En tiedä, olenko enemmän pettynyt vai surullinen, kun askeleet eivät seuraakaan mua. Mä odotin, että Eemil olis kuitenkin lähtenyt mun matkaan, vaikka olikin sepittänyt omiaan Nooralle ja Sakulle. Kyllä mä tavallaan ymmärrän, miksi se teki niin. Me ei olla puhuttu keskenämme mitään meidän suhteesta, joten se ei tahtonut tehdä sitä päätöstä yksin, joten pieni valkoinen valhe Nooralle riitti.

****

"Sä sanoit, että sä jäädyt, mutta sitten matelet täällä pakkasessa joku puol tuntia", Eemilin sanat saa hymyn nousemaan mun huulille. Se on odottanut mun rapun ovella, että palaan takaisin roskiksilta. Urheilukassi makaa sen jalkojen päällä maassa ja nuorukaisella on puhelin kädessä.

"Mulla kesti ehkä kaks minuuttia", tuhahdan huvittuneena samalla, kun naputtelen koodin oveen ja päästän meidät lämpimään rappukäytävään. Tai ainakin se tuntuu lämpimämmältä kuin ulkoilma pelkällä t-paidalla.

Me kivutaan hiljaisuudessa raput ylös ja mun huulille painautuu kestohymy koko loppu päiväksi.

//Heipä hei lukijani, aurinkoista torstaita! Mulla alkaa työt piakkoin, mutta toivon, että kirjoitustahtini pysyy samana! Torstaihin ~ demonipinja