Syrjitty

Luku 13

Klaani kokoontuu Klaanikivelle. Valkokukka hyppää Pääskytähden seuraksi kivelle ja alkaa kertomaan, mitä on tapahtunut. Tuuliklaanilaiset saalistivat reviirimme osassa, jossa emme kuulemma partioi riittävän tarkasti. He saivat pari oravaa ja hiiren. Muutama soturi hyökkäsi partion kimppuun. Taistelu loppui lyhyeen, mutta he aikovat tulla pian takaisin. Olimme loukanneet heitä. Me? Hehän varastivat meiltä riistaa!

Valkokukan lopetettua, klaani alkaa maukua vastalauseita. Muutama haluaa juosta heti Tuuliklaanin leiriin ja näyttää heille, ettei Varjoklaanilta varasteta riistaa ilman seurauksia. Minä taas olen sitä ajatusta vastaan. Tietenkin meidän pitäisi tehdä jotain, eikä antaa asian olla. Väkivalta ei vain taida olla paras ratkaisu.

"Hiljaa!" Pääskytähti murisee. "Älkää kuvitelko, etten aio puuttua asiaan. En todellakaan siedä riistan varastamista ja soturieni haavoittamista!"

Hän on selvästi raivoissaan. Ehkä hänen pitäisi rauhoittua ensin, ennen käskyjen jakamista. Hän voi passittaa meidät turhaan taisteluun, josta emme saata selviytyä hengissä, ainakaan kaikki. En haluaisi olla hänen turkissaan. En haluasi joutua päättämään noin isoista asioista.

Tosin Pääskytähti on viisas. Ei hän tällaisen takia lähettäisi sotureitaan taisteluun. Mäntytassu ei taida olla samaa mieltä kanssani. Hän tuijottaa päällikköä uhkaavasti kuin viestittääkseen, ettei hän halua turhaa verenvuodatusta. Voisiko Pääskytähti todella olla niin hiirenaivo ja aloittaa sodan Tuuliklaanin kanssa?

"Tuuliklaanista on ollut ongelmia jo kauan", Verikynsi sähisee. "Ne kaninsyöjät ilmeisesti luulevat, että meidän reviirillämme voi tulla ja mennä vapaasti!

"Niinpä!" Salamatassu naukuu. "Meidän pitäisi karkottaa heidät pois!"

Muutama soturi yhtyy oppilaan mielipiteeseen. Yösiipi pudistaa päätään ja luo minuun epätoivoisen silmäyksen. Haluaako hän minun puhuvan klaanille? En kuitenkaan ehdi tehdä mitään, sillä Vadelmanenä astelee eteen.

"Tähtiklaani ei ole näyttänyt minulle mitään merkkiä taistelusta", parantaja ilmoittaa. "Eikä toisen klaanin karkottaminen ole oikein. Metsässä on aina ollut neljä klaania ja tulee aina olemaan, ihan niin kuin Nelipuulla on neljä tammea."

Vihaan Tähtiklaania. Se on määrännyt minut tuhoamaan koko Varjoklaanin - klaanin, jota rakastan ja jota haluan suojella hengelläni. Miksi? Ovatko he niin tylsistyneitä tuolla kaukana tähdissä, että minun pitäisi viihdyttää heitä hävittämällä kokonainen klaani metsästä? En voi uskoa sitä. Miksi he niin haluaisivat? Eivätkö he välitä meistä enää?

Klaanin karkottaminen ei ole oikein. Miksi siis yhden klaanin hävittäminen on? Miksi kaikki turvautuvat noin paljon Tähtiklaaniin? Sehän on vain täynnä kuolleita kissoja, jotka ovat ennen tassutelleet tällä maaperällä. Päätän lakata uskomasta ja luottamasta heihin. He itse aiheuttivat tämän määräämällä minulle tuollaisen synkän kohtalon. Miten voisin luottaa sellaisiin kissoihin? Tästä lähtien päätän itse, mikä on oikein ja mikä väärin.

"Emme tavitse merkkejä Tähtiklaanilta", Verikynsi naukuu. "Toinen klaani on julistanut sodan meitä vastaan, se on tarpeeksi selvä merkki. Meidän pitää hyökätä!"

Kerrankin olen jostain samaa mieltä Verikynnen kanssa. Salamatassu kynsii lumista maata kärsimättömänä. Hän ei malta odottaa taistelua. Minäkin olen hieman innoissani, vaikka olenkin vähän sitä vastaan. Alan kuitenkin pikkuhiljaa huomata, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa. Emme saa antaa asian olla, he tekisivät vain saman tempun yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes nääntyisimme kaikki nälkään.

"Verikynsi on oikeassa", Pääskytähti sähisee. "Meidän pitää näyttää, ettei Varjoklaanin kanssa pelleillä! Verikynsi, Yösiipi, Lehtisydän, Valkokukka, Savumyrsky, Salamatassu ja Ilvestassu, te lähdette mukaani taisteluun! Kokous on päättynyt."