Syrjitty

Luku 15

Kolme kuuta on kulunut, eivätkä asiat ole muuttuneet juuri ollenkaan. Tuuliklaani on meille vieläkin vihainen ja Verikynsi tekee kaikkensa pahentaakseen välejämme entisestään. Pääskytähti sairastui viheryskään ja menetti hengen. Myös Valkokukka ja Suotassu sairastuivat, mutta ovat jo paremmassa kunnossa. He voivat varmaan pian palata tehtäviinsä.

Kettutassu oli todella huolissaan Suotassusta. Hän kävi koko ajan kyselemässä Vadelmanenältä, miten tämä jakseli. Lopulta parantaja närkästyi hänen huolenpidostaan ja määräsi veljeni keräämään yrttejä ja hakemaan lisää sammalta.

Salamatassu näyttää joka päivä entistä väsyneemmältä. Epäilen hänen harjoittelevan salaa yöllä, jotta saisi meidät kiinni. Kollihan vietti melkein kuun parantajan pesässä, koska oli reväyttänyt lapansa. Jokin sisälläni kuitenkin sanoo, että kyse on jostain muusta. Olen yrittänyt vakoilla tätä, mutta joudun aina partioon tai Yösiipi haluaa minun harjoittelevan kanssaan. Olisinpa jo soturi. Silloin voisin liikkua vapaammin.

Ennustus toteutuu parin kuun kuluttua, eikä minulla ole vieläkään mitään käsitystä, mitä silloin tulee tapahtumaan. En tunne itseäni erilaiseksi. Olen yhä sama kissa kuin silloin, kun tulin leiriiin. Taitoni ovat tietenkin parantuneet. Osaan taistella, asettaa muut itseni edelle ja saalistaa. Se ei tosin suju vieläkään niin kuin haluaisin. Olen varmasti koko klaanin surkein saalistaja, mutta en aio luovuttaa. En halua olla samanlainen kuin isäni ja paeta ongelmiani.

Tahtoisin jutella Mäntytassun kanssa ennustuksesta ja kysyä, onko tämän mieleen juolahtanut mitään uutta, mutta hän on partiossa. Toisaalta taas en halua vaivata häntä enempää. En halua, että ystävyytemme menee pilalle jonkun typerän ennustuksen takia. Kettutassu voisi auttaa. Veli ei vain suostu näkemään totuutta. Hän ei pidä Verikynnestä, muttei myöskään usko tämän haluavan pahaa klaanille. Mikä typerys!

Tomukarva ja Haukkaturkki makoilevat pesänsä edustalla. He ovat viimeinkin jaksaneet raahautua ulos.  Voisin kysyä Tomukarvalta neuvoa. Hän varmasti suostuisi kuuntelemaan, olemmehan sukulaisia.

"Tomukarva!" huudan ja juoksen isoisäni luokse. Haukkaturkki vilkaisee meitä, nyökkää ja lähtee pois. Hyvä, että äkäinen vanhus tajusi jättää meidät rauhaan.

"Mikä hätänä?" Tomukarva kysyy. "Näytät huolestuneelta. Ei kai Yösiipi ole vaatinut sinulta liikoja? Hän on välillä todella ankara oppilailleen."

Tuijotan kollia hämmentyneenä. Yösiipikö ankara? Tuo ei voi olla totta. Musta soturi on toki vaativa ja ahkera, mutta ei ankara. Hän kohtelee minua hyvin. Vaikka saalistustaitoni ovat melkein olemattomat, hän ei ole suuttunut tai haukkunut minua kertaakaan, kannustanut vain. Hän on paras mestari.

"Ei, koulutus menee hyvin", vastaan. "Huoleni koskee erästä ennustusta, jonka sain kolme kuuta sitten."

Ennen viherlehteä klaani kokee synkkiä aikoja ja vain puoliverinen voi klaanimme pelastaa.

"Vadelmanenä uskoo ennustuksen tarkoittavan sitä, että minä tulen tuhoamaan klaanin ja että veljeni on pelastajanne."

"Hmm", vanhus mutisee. "Vai sillä tavalla."

Kuulinko juuri hänen äänessään pettymystä?

"Minusta ennustus ei ole ihan niin mustavalkoinen", hän jatkaa. "Sinäkin olet puoliverinen. Miksi Vadelmanenä uskoo sinun tuhoavan klaanin, eikä pelastavan sitä?"

"Hän kuulemma näki vaaleanruskean soturin tuhoavan klaanin."

Tomukarva pudistaa päätään. Hän näyttää olevan yhtä ymmällään kuin minäkin. Ehkä lähteminen on oikea ratkaisu. Ehkä se on ainoa ratkaisu estää ennustusta toteutumasta.

"Kokoontumisessa kuulin kuiskauksen", kerron. "Saatoin toki kuvitella kaiken. Se saattoi olla vain tuuli."

Ketä minä yritän huijata? Jos uskoisin sen olevan vain tuuli, niin tuskin olisin uhrannut sille ajatustakaan. Oliko se Tähtiklaanin varoitus, vai yrittääkö joku vain pelotella minua? Ääni kuulosti naaraalta. Se oli lempeä, ei yhtään vihainen. Olisin voinut kuunnella sitä enemmänkin.

"Koko ennustus kuuluu siis näin: Ennen viherlehteä klaani kokee synkkiä aikoja, vain puoliverinen voi klaaninne pelastaa ja eräs naaras tulee mahdollistamaan klaanien välisen sodan."

Tomukarvan merensiniset silmät kapenevat viiruiksi. Mitäköhän hän mahtaa ajatella minusta nyt? Onko hän vihainen ja pettynyt? Olisipa isä täällä. Kotkasydän varmasti osaisi auttaa ja neuvoa, mitä minun pitää tehdä. Voisin tietysti kysyä Vadelmanenältä, onko tämä saanut viestejä Tähtiklaanilta, mutta en usko enää Tähtiklaaniin. Kuinka voisin luottaa tuntemattomiin kissoihin?

"Kuka se naaras mielestäsi on, josta sinua varoitettiin?" Tomukarvan kysymys katkaisee ajatukseni. "Luulisi sen olevan joku meidän klaanistamme."

"Valkokukka", vastaan epäröimättä. "Minä ja Mäntytassu uskomme, että koko riistavarkaus oli lavastettu. Valkokukka kertoi uutisen klaanille, joten tämän täytyy olla mukana Verikynnen ja Salamatassun juonessa."

Vanhus on sanomassa jotain, mutta sulkee suunsa Mäntytassun juostessa luoksemme. Punaruskea naaras näyttää todella väsyneeltä.

"Puhutteko ennustuksesta?" hän kysyy. "Apilaviiksi sanoi, että lähdemme aamulla taivaltamaan Kuukivelle. Ehkä Tähtiklaani suostuu paljastamaan jotain ennustuksesta."

Tuhahdan. Miten Mäntytassu voi uskoa noin paljon Tähtiklaaniin? Vilkuilen ympärilleni. Mäntytassu ei ole ainoa, joka on Tähtiklaanin lumoissa. Kaikki muutkin klaanissa uskovat ja luottavat sokeasti esi-isiinsä. Naurettavaa. Eiväthän he tunne puoliakaan siellä olevista kissoista.

"Siinä tapauksessa teidän pitää mennä lepäämään, jotta jaksatte", Tomukarva neuvoo. "Ehdimme puhua lisää, kun tulette takaisin."

Nyökkään, sanon hyvästit ja lähden tassuttelemaan oppilaiden pesälle. Mäntytassu seuraa perässä. Juuri kun olen työntymässä sisään pesään, huomaan Salamatassun lähtevän ulos leiristä. Verikynsi ei ole tämän mukana.

"Mene jo sisään", Mäntytassu valittaa. "Nukahdan kohta tähän!"

Siirryn sivuun, jotta ystäväni pääsee pesään. Minuakin väsyttää, en kuitenkaan voi nukkua nyt. Minun täytyy seurata oppilasta. Ehkä vihdoinkin saan selville, mitä hän suunnittelee mestarinsa kanssa. Ehkä siten pystyn estämään ennustusta toteutumasta.

"Menen Salamatassun perään", selitän ystävälleni. "Sinun ei tarvitse tulla."

Mäntytassu tuijottaa minua typertyneenä. Mikä tässä nyt on niin kauheaa? Teen palveluksen koko klaanille, ottamalla selvää heidän suunnitelmistaan. Tiedän, että Verikynsi ja Salamatassu ovat kaiken takana, siitä ei ole epäilystäkään. Haluan vain tietää lisää. Haluan tietää, miten he tekivät sen kaiken.

"Ota joku soturi mukaasi", Mäntytassu käskee. "On vaarallista mennä yksin."

"En voi", nau'un. "Yösiipi on partiossa. Emme voi sotkea kaikkia tähän."

Naaras nyökkää ymmärtämisen merkiksi, vilkaisee kaihoisasti pesää ja lähtee sitten kävelemään sisäänkäynnille. Minun tekisi mieli pyytää häntä jäämään, mutta tiedän sen olevan turhaa. Hän lähtisi kuitenkin perääni. Niinpä juoksen hänen peräänsä. Toivottavasti saamme vielä Salamatassun kiinni.

Maistelen ilmaa. Hajujälki johtaa ukkospolun tunnelille. Mitä varten hän on menossa Nelipuulle? Aikooko hän usuttaa Tuuliklaanin taas kimppuumme?

"Tuolla", Mäntytassu kuiskaa, kun olemme perillä. "Kuka tuo toinen kissa on?"

Salamatassu juttelee jonkun ruskeavalkoisen naaraan kanssa Puhujankiven juurella. Naaras tuoksuu Tuuliklaanille. Raavin kynsilläni maata. Arvasin hänen suunnittelevan jotakin. Kuinka muut eivät huomaa, mitä heidän ympärillään tapahtuu?

Samassa kuonooni leijailee veren tuoksu. Se saa kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani. Onko joku loukkaantunut? Vilkuilen ympärilleni levottomana, kunnes huomaan maassa verijälkiä. Lähden seuraamaan niitä.

Haju voimistuu koko ajan. Pian näen edessäni tutun kissan. Miksi? Miksi juuri hän? Tähtiklaani, mitä olet oikein suunnitellut minun pääni menoksi?