Syrjitty

Luku 14

Kävelen Yösiiven vierellä Nelipuulle. Myrsky- ja Jokiklaani ovat jo saapuneet paikalle. Mäntytassu kävelee edessäni Apilaviiksen ja Kettutassun kanssa. Pääskytähti on liian heikko osallistumaan kokoontumiseen. Vadelmanenä määräsi hänelle lepoa.

"Sinun pitää levätä", parantaja oli sanonut. "Klaani kyllä pärjää kokoontumisessa ilman sinua."

En olisi siitä niin varma - en, kun Verikynsi tuuraa häntä. Varapäällikkö saattaa tahallaan lietsoa vihaa toisten klaanien kanssa, enkä minä pysty estämään sitä. En voi vain alkaa syyttämään häntä kesken kokoontumisen. Muut klaanit tulkitsisivat sen niin, etten luota Verikynteen, mikä pitää täysin paikkaansa. Olisi vaarallista, jos he saisivat tietää sen. He voisivat sen nojalla rohkaistua hyökkäämään kimppuumme.

Ennen lähtöä yritin udella Salamatassulta varapäällikön suunnitelmista, mutta hän tietenkin arvasi aikeeni ja pysyi vaiti.

"Hei", oppilas naukui. "Vaikka pelastitkin minut, niin se ei tarkoita sitä, että kertoisin sinulle asioita. Me emme ole ystäviä, emmekä tule koskaan olemaankaan."

Miksi hänen pitää olla niin ilkeä? Olisi vain helpompaa edes yrittää elää sovussa, mutta ei. Salamatassu haluaa mieluummin pitää minua ja Mäntytassua vihollisinaan. Minun omatuntoni ei sallisi tuollaista ilkeilyä, tosin hän ei taida edes omistaa sellaista. Kaduttaa, että menin kysymään. Toivottavasti hän ei kerro keskustelustamme Verikynnelle.

Sain kuitenkin selville yhden asian, joka on vaivannut minua jo pitkään. Salamatassu on kuin onkin Verikynnen liittolainen, sillä muuten tämä olisi kertonut mestarinsa suunnitelmista. Minun täytyy pitää molempia tarkasti silmällä.

"Kuka sinä olet?" ilonen naukaisu katkaisee ajatukseni. Edessäni seisoo valkoinen naaras, ilmeisesti oppilas.

"Ilvestassu", vastaan. "Kuka sinä olet?"

"Hallatassu, minusta tulee paras Jokiklaanin soturi!"

Naurahdan pienesti. Hän muistuttaa hieman Mäntytassua, ei siis ulkonäöllisesti vaan luonteeltaan. Molemmat ovat innokkaita oppilaita.

"Kiva tavata. Onko tämä sinunkin ensimmäinen kokoontumisesi?"

Hallatassu nyökkää. "Meidän päällikkömme on Purotähti, tuo joka seisoo Puhujankivellä."

Käännän katseeni Puhujankiven suuntaan. Harmaanruskea kolli katsoo taivasta mietteliään näköisenä. Onkohan hän saanut jonkin ennustuksen Tähtiklaanilta?

Muutkin päälliköt hyppäävät hänen seurakseen kivelle. Tunnistan Yösiiven kuvailuista Roihutähden, Myrskyklaanin päällikön. Hänen oranssi turkkinsa loistaa kirkkaasti kuunvalossa. Verikynsi näyttää naurettavalta seistessään päälliköiden rinnalla.

"Tervetuloa kokoontumiseen!" Purotähti naukuu. "Jokiklaanilla menee hyvin, joessa riittää vielä kalaa, eikä kaksijaloistakaan ole enää harmia. Olemme myös nimittäneet kaksi uutta oppilasta, Hallatassun ja hänen veljensä Savutassun."

Klaanit huutavat oppilaiden nimiä. Hallatassu istuu vieressäni ylpeän näköisenä. Minua tilanne lähinnä ahdistaisi. Vihaan olla huomion keskipisteenä.

Huutojen lakattua, Purotähti siirtyy tehdäkseen tilaa Roihutähdelle.

Hänen ilmoituksensa menee minulta täysin ohi, sillä alan taas miettimään ennustusta, jonka Vadelmanenä kertoi minulle. Tietääköhän Verikynsi siitä? Tai Salamatassu? Ei. Parantaja ei aikonut kertoa siitä kenellekään muulle kuin Pääskytähdelle, onhan hän sentää klaanin päällikkö. Hänen kuuluu tietää. Mitä jos Pääskytähti on kertonut siitä varapäällikölleen? Naaras luottaa Verikynteen, eikä osaa epäillä tätä mistään.