Vastavirtaan

Yksi - Sadepilviä ja kaakaota

Hei, tässä on Vastavirtaan-tarinan ensimmäinen luku :). Oikeinkirjoitus ei varmasti ole erinomainen, virheistä saa huomauttaa mielellään. Arvostan jos joku eksyy tätä vilkaisemaan <3
- Iltarusko

Lassi

Kävelin sateisella säällä kohti Kirkasveden ainoaa kahvilaa, Capellaa kohti. Mä olin luvannut tavata Noran siellä neljältä. Taivaalta tihkutti vettä kadulle, ja sää muistutti masentavasti siitä, että kesäloma ja niin ollen myös kesä loppuisi parin viikon päästä, syksyn ja koulun jyräten päälle.

Mä avasin kotoisan kahvilan oven ja nappasin samalla kuulokkeet korvistani. Listahittien jumputus lakkasi heti, ja leivonnaisten ja kahvin tuoksu leijaili ovelle. Kahvilaa piti noin viisikymppinen Hannele, joka oli hyvin ystävällinen ja miellyttävä nainen. Lähes kaikki Kirkasvedellä tykkäsivät siitä, ja joskus mä olin ajatellut että se oli vähän niin kuin kaikkien kaupunkilaisten isoäiti.

Kahvilassa istuskeli pari vanhempaa naishenkilöä sekä joitain yläkoulua käyviä tyttöjä. Haraisin mun sateessa kostuneita hiuksia, ja haparoin tarjottimen linjan alusta. Lähdin kulkemaan eteenpäin katsellen lasin takana olevia leivoksia. Mulla ei ollut nälkä, joten valitsin palan suklaamoussekakkua. Tervehdin Hanneleta, tilasin kuumaa kaakaota kaivellen kympin seteliä taskustani. Vaikka ei ollut talvi eikä vielä edes syksy, päivä oli juuri sellainen että haluaa kääritytyä huopaan, juoda höyryävää kaakaota ja lukea hyvää kirjaa. Ei se tainnut olla kovin miehekäs ajattelutapa, mutta paskat mä sellaisista.

Hannele ojensi kaakaon hymyillen, ja maksettuani otin tarjottimen ja valitsin kaksipaikkaisen ikkunapöydän. Seitsemän minuuttia yli neljän Nora tupsahti ovesta sisälle. Sen pitkät, tummanruskeat ja lainehtivat hiukset olivat vähän sotkussa, mutta kauniilla tavalla. Noran katse vaelsi kahvilassa ja se hymyili huomattuaan mut. Mustaa, leveälieristä hattuaan asetellen Nora kävi ostamassa täytetyn croisantin. Se otti myös kaakaota, se oli niitä pieniä mutta tärkeitä asioita, jotka yhdistivät meitä.

"Moi", mä tervehdin hymyillen. Nora tuli tarjottimensa kanssa pöytään, riisui mustan takkinsa ja istuutui mua vastapäätä.

"Moi, sori kauheesti kun oon myöhässä. Mun piti soittaa sulle, mutta puhelin ei toimi kunnolla märkänä"

"Ei se mitään. Sulla oli jotain asiaa?" mä kysyin iloisena, oli piristävää tavata Noraa. Se oli lähes aina positiivinen ja energinen, joskus liiankin. Mä siemaisin kaakaostani.

"Joo, mä halusin kertoa tälleen face to face, koska tää on tärkeetä mulle.."

Mun mielenkiintoni heräsi, mikä oli niin tärkeää ettei sitä voinut kertoa wapissa tai puhelimessa? Mä kuulin jännityksen mun parhaan ystäväni äänestä, vaistosin että sitä jännitti mun reaktio.

Nora lausahti lopulta:
"Mulla on yks jätkä, josta mä oikeasti tykkään.."

Nora katsoi muhun vähän varovasti, hieman ujo sointu äänessään. Mä näin kuitenkin, että samalla se oli ihan sairaan innoissaan koko asiasta. Jossain syvällä mua oli pelottanut että se olisi saanut selville, että mä tykkään myös pojista. Mutta eihän se sellaista mistään saisi tietää, enhän mä ollut kertonut kenellekään. Enkä mielestäni ollut kovin epäilyttävä.

"Eikä! Miksen mä oo aiemmin kuullut tästä?" kysyin muka loukkaantuneena. En mä kuitenkaan ollut tosissani loukkaantunut. Me oikeasti oltiin vain parhaita kavereita, enkä mä ollut mitenkään mustasukkainen. Nora oli kyllä kaunis ja se oli mahtava persoona, mutta en mä sitä ollut koskaan siinä mielessä katellu.

Nora naurahti hieman vaivaantuneena. "Nokun mä tapasin sen aika vähän aikaa sitten, enkä edes tiennyt tulisko siitä mitään..." Nora sekoitteli kaakaotaan lusikallaan. "Viime viikolla Miika kuitenkin kertoi, että sekin tykkää musta!" Nora hihkui sitten, olin oikeassa siinä että se oli aivan jäätävän innoissaan koko jutusta.

"Jaa että Miika on hänen nimensä?" mä virnistelin ja nappasin mun puhelimeni pöydältä. Menin Instagramiin ja valitsin Noran profiilin, ja hain sen seurattavista Miikaa. Aika piakkoin mun näytölle tuli kaksi vaihtoehtoa, toinen oli joku Noran pikkupikkuserkku ja toinen oli mulle tuntematon. Avasin Miikan profiilin, mutta mun pettymykseksi se oli yksityinen, eikä profiilikuvaakaan ollut. Biossa luki vain "Vaasa/Kirkasvesi" ja "2000", eli mitä oletettavimmin sen syntymävuosi. "Menit sitten iskemään sua vuotta vanhemman jätkän?", mä kiusasin Noraa. Lähetin seurauspyynnön.

"Arvasin et sä huomautat siitä", Nora puuskahti pyöritellen silmiään.

"Missä te tapasitte?" mä kysyin vilpittömästi kiinnostuneena asiasta. Noralla ei ollut koskaan ollut kunnollista poikaystävää, sillä se oli (mun mielestä) ihastunut aina vääriin tyyppeihin. Noralla oli kyllä laaja tuttavapiiri - laajempi kuin mulla -, mutta silti se ei ollut löytänyt "sitä oikeaa". Itse tosin olin sitä mieltä, että haluan matkustella ja saada hyvän ammatin ennen mitään avioliittoa ja lapsia. En edes tiennyt haluaisinko oikeasti naimisiin tai lapsia. Lapset.. mitä ihanaa niissä nähtiin?

"Muistat varmaan että mä kävin Sofian kanssa Vaasassa viime kuussa? No me päädyttiin baariin, ja sattumusten kautta mä sitten tutustuin Miikaan", Nora kertoi. Se kuulosti samaan aikaan vaivaantuneelta ja tosi innostuneelta asiasta.

"Ootteko te pitäneet yhteyttä miten paljon? Tai käyneet treffeillä?" mä kyselin, olin ehkä kuitenkin sisäisesti loukkaantunut siitä, että sain kuulla koko Miikasta vasta nyt. Me kuitenkin kerrottiin kaikki asiat toisillemme. Tai... ei ehkä ihan kaikkia. Päätin mielessäni antaa Noralle anteeksi, koska mäkin piilottelin mun biseksuaalisuutta Noralta. Tai en mä edes tiennyt, olinko bi vai pan tai sellaista, googletin vain "seksuaaliset suuntautumiset" joskus vuosia sitten ja ajattelin olevani bi.

"No me ollaan käyty kerran yhdessä ravintolassa syömässä, ja snäpätään melkein koko ajan. Miika on jo mun snäppikavereiden kärjessä", Nora hymyilee. Mä kohotan kulmiani sille. On iso juttu, että Miika on jo nyt Noran BFF-listan kärjessä, koska se snäppää Sofian kanssa ihan sikana. Mä en käytä snäppiä niin aktiivisesti, ja mieluummin näen Noraakin livenä.

"Milloin mä saan nähdä tän Miikan?" Kysyin, huomasin että kuulostan ihan joltain yli-innokkaalta isoäidiltä... ei näin.

Noraa nauratti, se oli varmasti huomannut saman asian. "Itseasiassa Miika muuttaa nyt ennen koulun alkua Kirkasvedelle, se pääsi tänne lukioon", Nora kertoi ja punastui hieman. Mä virnistin, ainakaan niiden ei tarvinnut tuskailla välimatkan takia.

"Sehän voisi muuttaa suorilla teille", ehdotin

"Lassi oikeesti", Nora mulkaisi mua, mutta näin ettei se oikeasti ollut suuttunut. Sitten se jatkoi: "Mä muuten haluaisin että te tapaisitte, tiedätkö, musta olis kiva nähdä miten Miika suhtautuu mun ystäviin.. mä en halua heti viedä sitä mun vanhempien näytille"

Mä hymyilin, olin yhä neljän vuoden jälkeen ylpeä siitä, että olin Noran paras ystävä. En mä tietenkään mitään menkoista ja meikkien merkeistä osannut mitään sanoa, ne aiheet jätin mielelläni Sofian ja Noran välisiksi. Vastasin että kyllä se käy, tietysti. Nora halusi selvästi vaihtaa aihetta, joten en saanut kuulla tästä mielenkiinnosesta, Noran sydämen valloittaneesta Miikasta enempää. Nora hehkutti jotain elokuvaa, jonka nimi oli joku Everyday. Juoni kuulosti mielenkiintoiselta, ja kuuntelinkin kohteliaasti koko (vähintään) vartin kestäneen spoilauksen ja hehkutuksen.

*

Puoli seitsemältä olin kävelemässä kotiin. Meille oli vain noin kolme kilometriä, joten päätin olla fitness ja kävellä kotiin sen sijasta, että olisin soittanut Ronin hakemaan. Matkalla vilkaisin Instaa. Miika ei ollut vieläkään hyväksynyt seuraamispyyntöäni. Ehkä se ei ollut ahkerimpia somettajia. Hymähdin ja ignoorasin pettymyksen pistokseni.

*edited*

Tosiaan, kirjan ensimmäiset luvut ovat todella kömpelöitä, onhan aloittamisesta kulunut jo yli vuosi. Jatkoakin on tullut hitaanlaisesti... yritän kuitenkin panostaa enemmän uusien lukujen kanssa <3
- Iltarusko