Vastavirtaan

Kolme - Veljesrakkautta

Tässä luvussa kesti pidempään ja on lyhyempikin, pahoittelut. Mulla on kuitenkin pari muutakin kirjaa jotka haluaisin saada alkuun, mutta yritän lisäillä uusia lukuja aina kun ehdin c:

Lassi

Mä näin kuinka kävelytietä pitkin juoksi vaaleatukkainen poika. Sillä oli musta huppari ja mustat Adidaksen verkkarit, ja se oli lyhyempi kuin mä. Poika oli hengästynyt, varmasti juossut koiransa perässä jo vähän pidempään.

Baloon kanssa tuttavuutta tekevä saksanpaimenkoira nosti katseensa nähtävästi omistajaansa. Ruskeat silmät katsoivat tulijaa viattomasti.

Poika - jonka arvioisin olevan 15 - silmäili koiraansa vihaisesti, ennen kuin nappasi maassa laahaavan hihnan käteensä. Mä tein saman Baloon kanssa. Vaatteet ja hiukset olivat liimaantuneet mun ihooni, eikä se ollut mikään maailman paras tunne. Olin edelleen ärtynyt tapahtuneesta, mutten halunnut aloittaa keskustelua. Ennemminkin mä mulkoilin saksanpaimenkoiran omistajaa ärtyneenä. Vihdoin se katsoi muhun.

"Mä oon pahoillani, kun Santos tönäs sut veteen. Se karkas multa kun näki oravan, ja innostui uudessa paikassa", poika selitti ja haraisi vaaleanruskeaa tukkaansa. Sen harmaanvihreiden silmien katse oli neutraali, ei ylimielinen muttei erityisen pahoillaankaan oleva.

Mä tyydyin nyökkämään lyhyesti, sillä en halunnut räyhätä tyypille, muttei tämänhetkinen tunnetilani ollut suopea aikuismaiseen ja asialliseen keskusteluun. Jätin pojan koirineen siihen, ja lähdin Baloo vastahakoisesti vierelläni kävelemään kotiin.

*

Näin Ronin mustan BMW:n autotallin edessä. Se ei ollut viitsinyt ajaa autoaan talliin asti, mikä laiskuri. Mä olin edelleen ärtynyt, ja Balookin taisi aistia sen; se ei ollut keksinyt tyhmyyksiä loppumatkalla. Avasin ulko-oven ja kopistelin sisälle, riisuin koiralta kaulapannan ja tungin vaaleaan peilikaappiin hihnan kanssa.

"Lassi?" Ronin ääni kuului luultavasti olohuoneesta.

"Joo?"

"Tiiätkö onko meillä mitä ruokaa?"

"Etkö ite osaa ettii jääkaapista?" mä tuhahdin, tai ehkä ennemminkin tiuskaisin. Hetken oli hiljaista, mutta sitten noin viisi senttiä pidempi isoveljeni ilmestyi eteiseen. Ronin katse kävi mun ennen märissä mutta nyt iljettävästi ihoon liimaantuneissa vaatteissa.

"Päätit käydä uimassa?" sen suupieli nyki, vaikka se tasan tarkkaan näki että mä olin jo tarpeeksi ärtynyt.

"Pidä vittu turpas kiinni", murahdin tappavan katseeni murhatessa Ronia. Se taisi tajuta, että oikeasti vähintään yrittäisin lyödä sitä, jos se vielä aukoisi päätään. Normaalisti mä välttelin kiroilua, mutta voimasanat siivittivät asian menemistä perille, etenkin kun henkiö ei yleensä kiroillut.

Roni oli hetken hiljaa, mutta sitten se lähti keittiöön arvatenkin ruokaa etsimään. Baloo oli kuunnellut meidän sananvaihtoa valppaana, mutta nyt sekin löntysti keittiöön. Mä potkin pilalle menneet lenkkarit jalastani, ja suuntasin yläkerran kylppäriin. Lukitsin oven ja katsoin itseäni peilistä: valkoinen paita oli liimaantunut ihoon kiinni ja tukka oli enemmän kuin sekaisin. Märät farkut tuntuivat limaisilta, ne eivät olleet edes kuivuneet matkalla.

Thanks.

Murahdin itsekseni ja riisuin ihoon liimautuneen paidan pois. Mä potkin farkut lattialle sukkien lähtiessä samalla kerralla. Riisuin vielä mun bokserit, jotka nekin olivat saaneet maistiaisia järven vedestä.

Näytin.. Ja tuntui siltä että mä olisin kussu housuun. Hitto.

Astuin suihkukoppiin ja väänsin hanan päälle. Kylmä vesi valui mun ihoani pitkin, mutta olin jo liian väsynyt huutamaan kirosanoja maailmalle. Odotin kärsivällisesti että vesi lämpenee, ja sitten aloin peseytymään.

*

Sunnuntai

Mä maleksin keskustaa kohti. Mun kaveriporukka oli päättänyt itsepintaisesti repiä mut kylille hengaamaan, toisin sanoen kuluttamaan aikaa vaikka voisin vain nukkua, pelata Fortnitea tai tehdä jotain muuta paljon hyödyllisempää. Nora ei varsinaisesti kuulunut tähän "jengiin", olin tasapainoitellut jo vuosia tämän porukan ja parhaan ystäväni välillä. Nora ja muut tyypit erosivat aika paljon toisistaan, mutta kyllä ne toimeen tuli.

Huomasin hienon porukkani K-marketin nurkalla. En ollut kovin innostunut, mutta huomattuaan mut ne viittoili vaativasti tulemaan sinne. Huokaisin, vedin huppua syvemmälle päähäni ja astuin piiriin omalle paikalleni.