Vastavirtaan

Seitsemäntoista - Riitasointuja

Mä en tiedä että mitä hittoa on tapahtunut, 3,5k lukukertaa rikki, 450 votee. Ja kaikki kommentitkin, siis niistä tulee oikeesti se fiilis että ehkä mä oon kirjoittanut jotain hyvääkin tai sellaista mikä on kommentoimisen arvoista. Oikeesti wau. Tosi suuri kiitos, mä arvostan ja tää vaan... Huh. Mä oon ihan hämilläni. Huomasin myös että uusiakin lukijoita on eksynyt katselemaan tätä mun tekelettä jolle nauran parin vuoden päästä kyyneleet silmissä, (ehheh ei mene vuottakaan) ihan huippua! ❤️🆘 Tässä luvussa taas kesti, henkilökohtaisia juttuja tässä ollut ja tietty oon vaan laiskotellut joululoman ajan. Ai nyt on tammikuu? Pikkuvikoja. 😂😉 Mutta tää on taas pisin luku tähän mennessä! Tää on oikeesti oikoluettu taas vaan kerran ja mä olen ihan väsynyt ja virheitä ja turhaa toistoa ja vanhoja asioita ja ties mitä varmasti löytyy, mutta lukekaa pois ❣️

Lassi

Sohvalla nukkunut Baloo ryntäsi eteiseen häntä kiivaasti viuhtoen. Mä olin riisumassa kenkiä, kun koira sivuutti mut muitta mutkitta ja tunki itsensä Miikan eteen rapsuteltavaksi. Saatoin havaita etten ollut aussien suosiossa, ja että se tykkäsi tosi paljon Miikasta.

Eikä se ollut ainoa.

"Ei sun tarvii jäädä siihen", yritin mutta Miika oli jo kyykistynyt koiran tasolle keskittyneisyys täysin huomiohuoraavassa eläimessä. Muut kutsuivat lemmikeitään ties millä hellittelevillä lempinimillä, mutta tällä hetkellä mä taisin pienen mustasukkaisuuden pistoksessani ristiä meidän koiralle liikanimen "huomiohuora".

Kuulostelin muutoin hiljaista taloa tullen siihen tulokseen, ettei ketään ollut kotona. Siitä huolimatta että isä oli tullut kotiin niin myöhään illalla, se oli ilmeisesti lähtenyt taas työpaikalleen. Ihmeen työnarkomaani. Ronin Bemarikaan ei ollut koristanut pihaa, mikä tarkoitti lähes aina sen poissaoloa. Tyyppi kun ei koskaan jaksanut ajaa autoaan talliin asti, vaikka siellä olisi sille ikioma paikkakin. Vilkaisin Miikaa. "Kukaan ei oo näköjään kotona."

"Sehän on vaan parempi", Miika totesi tullessaan mun perässä peremmälle taloon. "Mä näytän kauhealta", toinen jatkoi.

"Haluutko käydä suihkussa? Tai sä oot jo märkä mut niin. Ja voisin lainata sulle kuivat vaatteet jos haluut", tarjosin samalla kun mun katse lipui toisen kastuneissa vaatteissa ja hiuksissa. Se oli vaihtanut salilla myös shortsit farkkuihin, mä en vaan muistanut missä välissä. Joka tapauksessa nekin olivat kokeneet saman kohtalon kuin pojan ihoon liimaantunut T-paita.

"No, jos siitä ei oo mitään haittaa niin voisin mä."

"Mitä sä tarviit?"

"Joku paita ja housut olis kivat, en mä muuta."

Nyökkäsin lyhyesti ja jäin katsomaan mietteissäni vaaleatukkaista poikaa. Onneksi viimein muakin tervehtimään tullut Baloo tuuppasi mua jalkaan ja mä tajusin ohjeistaa Miikalle tien alakerran kylppäriin. Mä lähdin penkomaan kaapista puhdasta on pyyhettä, varoen etten vahingossa kiskaisisi kaikkia hyllylle aseteltuja tekstiilejä mukanani. Pyyheliinat oli aseteltu epätasapainoon ja melkein suoranaiseen myttyyn. Epäilin Ronia syypääksi asiasta, vaikkakin yksikään meistä ei ollut kovin innokas kotitöissä. Toisinaan pohdittiin jonkinlaisen kotiapulaisen palkkaamista, mutta kukaan meistä ei halunnut ketään tonkimaan kamojaan, olisi kyseessä miten mukava ihminen tahansa. Roni vastusti asiaa eniten, ja aina kun aihe otettiin ohimennen puheeksi, niin mun teki mieli vaan hyökätä Ronin huoneeseen ja selvittää että mitä sellaista siellä oli, mitä se ei halunnut kenenkään näkevän.

"Miika?" kysyin koputtaen kevyesti oveen. Miehiä me molemmat oltiin kaiken perusteella, mutta olisi vain ja vain kiusallista nähdä alaston Miika.

"Joo?" se avasi oven hetken kuluttua. Poika oli ehtinyt riisua märän paitansa ja taas kerran mä yritin katsoa sitä vain kasvoihin.

"Tässä olis tää pyyhe", sanoin ojentaen tummansinisen, itse asiassa oman pyyhkeeni toiselle.