Vastavirtaan

Kuusi - Normaalia ja epänormaalia

Aluksi, kiitos yli 150 lukukerrasta! Mä arvostan todella jokaista votea ja sitä, että tää mun ensimmäinen tarina täällä ei ole jäänyt huomiotta. Mun piti kiittää viime luvun alussa yli sadasta, mutta unohdin :(. Mä en itse ole hirveen tyytyväinen ekoihin lukuihin, mutta ajattelin että juonen on hyvä mennä ns. Realistisesti, niin että tapahtumat eivät etene liian nopeasti. Se vaan on ärsyttävää, että koska alku on tylsä, niin kaikki vilkaisee ekaa lukua ja ajattelee että koko kirja on ihan huono :). Mutta siis, kiitos <3

Lassi

Mä vilkaisin ympärilleni, mutta Miika oli jo hävinnyt pukuhuoneesta. Se oli näköjään tajunnut napata myös mun sille tarkoitetut vaatteet, koska ne olivat hävinneet tuolilta. Onneksi täällä ei sentään ollut enää muita, mä olisin varmasti juossut tuonne ukkosen ja sateen keskelle jos olisin joutunut kestämään vielä pari ihmistä lisää. Pukuhuone oli muutenkin aika ahdas, eikä suihkujakaan ollut kuin kaksi. Mun mielikuvitus maalasi ja kiusallista keskustelua siitä, kun mä kysyin Miikalta, että voitaisiinko me käydä suihkussa eri aikaan. Mä en löytänyt yhtään perusteluja, se olisi outoa jos kaksi jätkää ei voisi käydä suihkussa samaan aikaan, kyllähän tytötkin kävi. Kuulostaisiko pyyntö... homolta?

Mua ahdisti, mä en oikeasti halunnut sinne suihkuun. Mä vihasin uimahallien yhteisiä suihkutiloja, sekä saunomista. En mä omasta mielestäni hävennyt kroppaani tai muuta pinnallista paskaa, mä en vaan tykännyt olla etenkin vieraiden ihmisten seurassa puolialasti, enkä varsinkaan alasti. Mä olin niitä jätkiä, jotka piti itsepintaisesti sen t-paidan päällään vaikka rantalentopallokentällä oli +25°C.

Suihkutiloista ei kuulunut veden juoksemista. Mä en ollut riisunut paitaani, shortseista puhumattakaan. Mä kuulin askeleita, ja säikähdin että Miika tulee tyyliin alasti takaisin, en mä tiedä kuinka, mutta ajatus sai mut samaan aikaan kauhistuneeksi ja kiinnostuneeksi. Niin kuin mitä hemmettiä mun ajatuksille oli tapahtumassa. Mitä mulle oli tapahtumassa.

Askel.

Askel.

"Lassi? Se toinen suihku ei toimi", poika asteli täysissä pukeissa - luojan kiitos - takaisin. Miikan kasvoilla oli neutraali ilme, ja mäkin koitin näyttää ihan normaalilta. En mä yleensä ollut tällainen, olinhan mä jätkien kanssa ennenkin ollut samassa suihkussa, mun kavereiden, jääkiekkojoukkueen tyyppien...

"Aijaa... Ne toimi kyllä eilen, mut samapa se. Käytkö sä sit vaikka eka?" mä kysyin, ja samalla sekä helpotuksen että pettymyksen tunteet tulvahtivat mun mieleeni.

"Ihan sama, vaikka?" Miika vastasi, mä en tiedä miksi, mutta se näytti siltä että tahtoisi nopeasti pois. Olinko mä ahdistava tai jotain?

"Joo, mun pitää käydä tarkistaa Netalta pari juttuu, oo vaan rauhassa", mä vastasin. Oikeasti mun ei tarvinnut kysyä Netalta mitään, mutta mä olin sattunut oppimaan valehtelun jalon taidon jo nelivuotiaana. Roni ja Nora olivat ainoita, joiden kanssa mun piti olla harkitsevaisempi, koska ne vaan tunsivat mut niin hyvin.

Miika näytti siristävän hieman silmiään, ja mä kohotin sille kulmiani kysyvänä, mitä se oikein meinasi. Sitten poika kääntyi takaisin suihkutiloja päin, ja mä nousin ripeästi penkiltä ja pujahdin pois pukuhuoneesta.

*

Miika ja Nora olivat lähteneet jo aiemmin kohti Kirkasvettä. Mä olisin päässyt niiden kyydillä, mutta mä halusin olla töissä loppuun saakka, vaikka muut vakuutteli ettei se olisi haitannut, kun puistokin oli pitänyt sulkea aiemmin huonon sään takia ja mulla oli ylitöitäkin tehtynä. Kyllä mä olisin halunnut kotiin jo aiemmin, mutta mä halusin vähän aikaa hengähtää ja selvitellä mun ajatuksia. Matka Noran ja Miikan seurassa ei ehkä ollut kovin otollinen sellaiseen.