Vastavirtaan

Neljä - Flowpark

Tein kyllä taustatutkimuksia, ja oikeasti Flowparkiin pääsee kesätyöntekijäksi väh. 18 vuotta täyttänyt. Nyt kuitenkin saatte kestää poikkeuksen :). En ole itseasiassa edes käynyt Flowparkissa, mutta oletan sen olevan lähes samanlainen kuin muut kiipeilypuistot :D. Työntekijöiden toimenkuvat ovat myös mun omaa käsialaa, mutta yritän pyrkiä realistisuuteen.

Lassi

Maanantai

Mä heräsin auringonpaisteen tunkiessa makuuhuoneen verhojen raosta. Mä hieroin mun silmiä toisella kädellä, oikean haparoidessa puhelinta yöpöydältä. Mulla ei ollut mitään erityisen painavaa maanantaita vastaan, mutta töihin lähtö ei olisi tänään huvittanut. Meinasin tiputtaa iPhonen yöpöydältä, mutta onneksi mä ehdin reagoida nopeasti ja näyttö säästyi vaurioitta. Vilkaisin puhelimen ruutua: minuuttia vaille seitsemän. Mulle tuli kiire, sillä herätys oli säädetty tasan seitsemäksi. Mä ehdin kuitenkin vain selata herätyskellon kohdille, kun älylaite alkoi värisemään kovaan ääneen ja soittamaan jotain ihme musiikkia.

Just.

Mä sammutin hälytyksen ja haroin tummanruskeaa, yön jäljiltä aivan sekalaista tukkaani. Nousin ja heitin puhelimen sängylle. Tukahdutin haukotuksen ja suuntasin vessaan. Onneksi Roni nukkui pidempään kuin mä, niin mun ei tarvinnut tapella sen kanssa vessavuoroista.

*

Tallustelin vaatehuoneeseen ja jonkin aikaa etsiskeltyäni mä löysin mun työvaatteet. Mustat shortsit ja räikeä oranssi t-paita. Tungin vaatteet reppuun mun muiden tavaroiden joukkoon, ja vedin mustan hupparin ja farkut päälleni. Mä inhosin työvaatteissa oloa muualla kuin työpaikalla, missä ne olivat pakolliset. En mä halunnut tunkea bussiin niissä. Nappasin repun sekä kännykän sängyltä ja suuntasin alakertaan. Jätin kamat eteisen nurkkaan ja suuntasin keittiöön. Mua ei koskaan innostanut eväiden teko, joten söin aina jossain pääasiassa asiakkaille tarkoitetussa ravintolassa.

Aamupala olis kuitenkin ihan jees..

Suuntasin jääkaapille ja valikoin margariinia, leikkelettä ja juustoa pöydälle. Mä en aina syönyt aamupalaa mutta mä tiesin että mulle tulisi nopeammin nälkä, jos mä nyt jättäisin sen välistä. Lisäksi mun ruokatauko oli vasta klo. 12 jälkeen, siinä välissä mä olen kuitenkin joutunut kiipeämään kymmenen kertaa yläradalle ja auttamaan viittäkymmentä penskaa valjaiden kanssa. Ei sillä, kyllä mä tykkäsin siitä hommasta, ihme että mut oli valittu, koska en mä erityisen sosiaalinen ollut. Tykkäsin kuitenkin kiipeilystä, ja ehkä mun taidot olivat vakuuttaneet ne työhaastattelijat siitä, että olin tarpeeksi pätevä hommaan.

Mä selailin puhelinta samalla, kun söin ruisleipää. En omasta mielestäni kuulunut niihin somessa 24/7 riippuviin nuoriin, en mä edes päivitellyt Instagramia kuin ehkä kerran kuukaudesaa jos sitäkään. Mä en edes snäpännyt kuin parille mulle oikeasti tärkeälle tyypille, ja nekin saivat nauttia mun lähettämistä kuvista vain pari kertaa päivässä, laiskalla tuulella laitoin sen kuuluisan mustan kuvan jotta streakit pysyisivät yllä.

Join vettä ja vein astiat tiskialtaaseen. Kello näytti vähän yli puolta kahdeksaa, mulla oli hyvin aikaa bussiasemalle kävelemiseen. Ähtärin Flowpark oli vähän turhan kaukana Kirkasvedeltä, mutta miellyttävä työ ja OK palkka maksoivat sen vaivan. Heitin takin niskaani ja puin lenkkarit jalkaani. Mä nappasin repun lattialta ja tungin puhelimen taskuuni.

Ulkona oli aika tuulinen sää: mun hiukset sotkeentuivat ja mä yritin turhaan haroa niitä jonkinlaiseen muotoon. Mä vedin taas huppua päähän, ehkä se oli gangsterimaista tai jotain sellaista sen takia, että tuulesta huolimatta paistoi aurinko ja sää oli ihan hyvä. Mä suljin oven perässäni. Taivas oli sininen, mutta mä huomasin kauempana väijyvät harmaat pilvet. Ehkä ne eivät saapuisi tänne.