Vastavirtaan

Kaksi - Baloo

Jouduin muokkaamaan ensimmäistä lukua, hahmojen iät muuttuivat hieman nuoremmiksi. Ajattelin laittaa jokaiseen lukuun jonkin luvun tapahtumiin liittyvän kuvan tuonne ⬆️, kuvassa on tällä kertaa Baloo. Mulla on yli kymmenen tarinan luonnosta kehiteltyinä. Yhdessä koiralenkit ovat keskeinen asia, mutta en malttanut olla lisäämättä tätä tapahtumaa tähän kirjaan :D

Lassi

Kaduilla oli hiljaista, vain muutama ihminen tuli mua vastaan. Autojakaan ei ollut liikenteessä ruuhkaksi asti, toisaalta kello oli siinä main että kaikki olivat tulleet jo koulusta tai töistä. Yksi auto oli suhahtanut risteyksessä mun ohitseni bassot täysillä, riehakkaiden nuorien ollessa kyydissä. Mä olin ollut parin askeleen päässä suojatiestä, mutta kuski näytti vain painaneen kaasun pohjaan. Onneksi mä olin huomannut ne, sen auton kaiuttimista puskeva musiikki oli kuulunut jopa mun kuulokkeiden ylitse. En ollut mikään agressiivinen tyyppi, mutta silloin näytin keskisormea.

Mä kävelin musiikkia kuulokkeista kuunnellen siltaa pitkin. Asuin kävelymatkan päässä keskustasta Kaislakortteen asuinalueella, se oli Kirkasveden keskustasta etelään. Nora ihmetteli sitä, miten mä jaksoin aina kuunnella musiikkia. En tietenkään kuunnellut sitä Noran seurassa, se olisi mun mielestä tosi epäkohteliasta. Musiikki kuitenkin vei mut mukanaan, reipastempoinen biisi sai mun mielen iloiseksi, vaikka päivä olisi mennyt huonommin. Nytkin mua hymyilytti hieman, kuuntelin Marshmelloa, jonka biisit olivat mun makuuni sopivan piristäviä ja energisiä.

Olin sillan puolivälissä, kun huomasin alla virtaavan veden kauniin kimmellyksen. Nostin katseeni asfaltista ja kohtasin kerta toisensa jälkeen sykähdyttävän näyn, järven josta Kirkasvesi oli saanut nimensäkin. Sillalla ei kulkenut juurikaan muita ihmisiä, joten sain rauhassaan ihailla maisemaa. Aurinko ei ollut vielä laskemassa, mutta silti näkymä oli kaunis. Vähän matkan päässä oli houkuttelevan näköinen uimaranta. Sen pohja oli kuitenkin epämiellyttävän kivikkoinen, eikä kukaan tykännyt uida siellä. Se ei ollut myöskään kovin yksityinen paikka. Mä olin käynyt siellä silti useammankin kerran piknikillä, rantatietä varjostavat vaahterat ja koivut sekä hyvin hoidettu nurmikko houkuttelivat ihmisiä oleskelemaan sinne muuten vain.

Järveltä puhaltava tuuli sotki vähän mun tukkaani, mutta olin ennemminkin iloinen lämpimästä tuulenvireestä, joka virkisti sateisen päivän päätteeksi. Pilvet olivat loitonneet, ja mä olinkin ollut iloinen kun huomasin sään parantuneen. Kattoon rummuttavassa sateessa oli tietysti oma, rauhoittava tunnelmansa, mutta silti mä kävelin mieluummin kuivana kotiin.

*

Kenkiä pois potkiessani Baloo rynnisti jostain mun luokse. Kolmevuotias australianpaimenkoira heilutti häntäänsä ja yritti viedä mun kengän. Nappasin kiireesti Adidaksen lenkkarin koiran hampaiden ulottumattomista ja tungin kaappiin. Jos joku vieraista erehtyi jättämään kenkänsä eteisen lattialle, niin eipä ollut jalkine siinä enää pois lähdettäessä. Baloo ei ollut pahanilkinen, mutta kiintyi helposti kenkiin. Rapsutin Baloota niskasta, ennen kuin nappasin reppuni ja kävelin peremmälle.

"Moi? Onks tääl ketää?" kysyin normaalia kovemmalla äänellä kävellessäni yläkerrassa olevaa huonettani kohti. Baloo seurasi mua häntä heiluen, sillä oli ollut varmaan aika tylsä päivä.

Heitin repun mun huoneen nurkkaan ja vilkaisin Ronin huoneeseen. Petaamaton sänky, vaatteita lattialla epämääräisissä mytyissä. Huomasi, ettei meillä ollut äitiä pitämässä kuria siisteydestä. Mun mielestäni naiset ja miehet ovat kyllä tasa-arvoisia, eikä ole "naisten ja miesten töitä". Silloin kun äiti oli vielä ollut kuvioissa, meillä kuitenkin oli ollut paljon siistimpää. Kyllä meillä kävi kerran kahdessa viikossa kotiapulainen, Merita, mutta kolme miestä sai sotkettua talon hyvin nopeasti.