Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 1

Se oli maailman kaunein asia, enkä tulisi unohtamaan sitä koskaan. Koskaan.

***

"Eth!" kuului takaantani ja käänsin pääni äänen suuntaan. "Carly", sanoin hymyillen. Halasin ystävääni tiukasti ja odotin, että Carly kertoisi asiansa. "En voikaan tarjota sinulle kyytiä tansseihin. Olen niin pahoillani Ethel."

"Ei se mitään, voin jättää tulematta. Eivät yhdet tanssit ole niin tärkeät", sanoin miettien sitä, kuinka taas yhdet tanssit jäisivät minulta kokematta. Jos niitä edes tansseiksi voisi sanoa. Ne olisivat nuorien bileet, jossa vähintään kaksi kolmesta olisi kännissä jo ennen paikalle tuloa. Tanssit olivat vain hienompi nimitys asialle. Voisin viettää sen illan kuitenkin kuuntelemalla musiikkia ja soittamalla pianoa. Voisin pitää bileet yksin kotonani.

"Etkä jätä! Hoidin sinulle kyydin. Nicholas Hewitt suostui antamaan sinulle kyydin. Koulumme kuumin poika, kuvittele." Katsoin Carlya kuin en ymmärtäisi häntä. Hän oli onnistunut hankkimaan minulle kyydin Nicholakselta. Kuinka hyvä vitsi tuo olikaan, mutta se ei selkeästikään ollut vitsi. Pieni hermostunut naurahdus karkasi huuliltani ja katsoin ystävääni syvälle silmiin koittaen tulkita asian paikkansapitävyyttä. Ehkä Nicholas oli jotakin velkaa Carlylle ja sai sen helposti korvattua kuskaamalla minut tanssiaisiin.

"Eihän hän edes tunne minua, hän tuskin tietää missä asun. En kestäisi sitä häpeää, kun hän näkee minut halpaliikkeen mekossa, ja kengissä jossa tuskin on korkoa. En ole sellainen jonka kanssa hän normaalisti liikkuu. Miten sait hänet taivuteltua?"

"Annoin hänelle osoitteesi. Ja en antanut hänelle mahdollisuutta kieltäytyä. Nauti illastasi", Carly sanoi ja taputti minua päälaelle kaksi kertaa hymyillen leveästi. Kuulin yliopistomme ovien avautuvan ja pihalle tuli monta oppilasta. Suurin osa oli minulle tuntemattomia. Viimeisenä kaikista tuli kuitenkin Nicholas. Käänsin katseeni nopeasti pois ollen jo tarpeeksi häpeissäni siitä, että saisin häneltä kyydin ystäväni pakottamana.

"Minun on nyt kuitenkin mentävä. Olet minulle tärkeä, Eth. Olet kaunis, oli sinulla päällä sitten bikinit tai maastopuku", Carly sanoi virne äänessään ja mulkaisin häntä kiittäen mielessäni, ettei hän huutanut asiaansa niin että kaikki pihalla olijat olisivat kuulleet häntä. Vilkutin hänelle nopeasti ja jäin tuijottamaan parkkipaikan suuntaan, jossa olleeseen katumaasturiin hän istuutui sujuvan näköisesti.

Tunsin pian olkapäälläni hennon tökkäyksen ja äänen, jota en ollut heti tunnistaa. Käännyin katsomaan henkilöä, joka oli ilmestynyt taakseni. Sydämeni jätti varmasti kaksi lyöntiä välistä, sillä näky joka takanani odotti, oli varsin odottamaton. Nicholas seisoi edessäni viisi senttiä pidempänä kuin minä. Jouduin hieman kallistamaan päätäni taaksepäin, jotta näin hänen kasvonsa kunnolla.

"Hei, Ethel. Carly mainitsi ettei sinulla ole kyytiä tanssiaisiin. Hän antoi minulle osoitteesi, tulen hakemaan sinua hieman ennen kuutta, jos se vain käy sinulle", Nicholas sanoi sellainen itsevarmuus äänessään, jota en ollut saanut kerättyä koko kahdeksantoista ja puolen ikävuoteni aikana.

"Ei sinun olisi tarvinnut", sain takelleltua jännitykseltäni. "Olisin voinut jättää ne väliin. En halua olla vaivaksi. Olen pahoillani että Carly painosti sinua, voit kyllä vielä kieltäytyä, en kerro hänelle", mumisin vilkaisten poikaa silmiin toivoen kuitenkin, että tämä ei kieltäytyisi. Tiesin, että olisin kuitenkin tanssiaisissa yksin, ellei Alan olisi paikalla, mutta ainakin voisin kertoa Carlylle mitä paikan päällä tapahtui.

"Ei se mitään. Ei kaikilla voi olla mahdollisuutta omaan kyytiin. Ymmärrän kyllä hyvin. Mutta nyt minun on mentävä, nähdään sitten kuuden aikaan." Tämän sanottuaan Nicholas oli kadonnut autojen sekaan ja lähtenyt omaan kotiinsa.