Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 15

Ihan huikeaa että niin moni on jo löytänyt tarinani! (: Kiitos kun luet Ethelin ja Nicholaksen tarinaa. Tähtien jättäminen piristää päivääni aina, ja olisi kiva saada joltakulta myös ensimmäinen kommentti liittyen mihin vaan tarinassa, risuja tai ruusuja - olisin siitä kovin otettu!

***

"Odota autossa. Tulen kohta takaisin. Käyn vain nopeasti puhumassa Carlyn kanssa, tämä asia on tärkeä." "Oletko varma että se puhelu ei ollut vakava? Kertoisit kuka soittaja oli." "Ei sillä ole väliä, haluan vain jutella Carlyn kanssa asiasta." "No, jos sanot niin, niin kai minun on vain uskottava sinua", Nicholas vastasi ja nousin samalla autosta kävellen ovelle koputtamaan. Pian Carly avasi oven ja rutisti minut tiukkaan halaukseen. "Eth! Ihana nähdä sinua", Carly intoili ja veti minut kädestä huoneeseensa. "Minun on puhuttava kanssasi yhdestä asiasta", aloitin ja vääntelin käsiäni, en tiennyt ollenkaan mistä aloittaisin. "Mitä asia koskee?" Carly tuijotti minua suoraan silmiin. "Tai, anna minä arvaan", hän jatkoi. "Olet raskaana", Carly töksäytti. "Mitä?" Haukoin henkeäni tuon veikkauksesta. "Olet ihan sen näköinen, enkä keksi muutakaan vaihtoehtoa mistä haluaisit puhua." "No se ei ollut asiani, enkä todellakaan ole raskaana." Ajatus moisesta puistatti minua suuresti. "Tulin puhumaan siitä pojasta johon tutustuit New Yorkissa." "Niin, mitä siitä?" "Sitä, että hän ei todellakaan ole sitä mitä väittää. En tiedä mitä hän sinulle sanoi, mutta hän soitti minulle tänään." "Niin, tiedän, he tulevat tänne ja menen heidän kanssaan juhlimaan. Hän ajatteli pyytää sinut mukaan ja ajattelin sen olevan hyvä ajatus." "En tiedä miten sanoa tätä niin, etten kuulosta aivan hullulle. Mutta en usko että he ovat aivan yhtä selkeitä kun siellä kadulla vaikutti. Se tummahiuksinen poika soitti minulle tänään. Hän ei antanut ymmärtää aikeidensa olevan hyviä. Haluan vain huolehtia sinusta, Carly. Olet kuitenkin paras ystäväni. Oli virhe arvioida ne ihmiset vain nopean vilkaisun perusteella." "Älä huoli, Eth. Tunnen heidät, ja he ovat mukavia. Tule kanssani, niin tiedät että he ovat parasta seuraa! Tietenkin sinun jälkeesi", hän sanoi nauraen. "Tämä on vakavaa." "En tajua mikä heissä yhtäkkiä on sinusta niin vastenmielistä." "En osaa selittää sitä, minulla vain on sellainen tunne", vastasin ja toivoin vakuuttavani Carlyn, vaikka tämä ei siltä näyttänytkään. "Ehkä mielialasi johtuvat siitä, että olet raskaana", Carly sanoi ja virnisti. "Tuo ei oikeasti ole hauskaa! En ole raskaana. Mutta jos et usko minua niiden henkilöiden suhteen, niin sinun on turha tulla sanomaan etten varoittanut." "Tule mukaani huomenna, haluan näyttää että he ovat mukavia. Lähdetään sitten pois heti jos sinulla on sellainen olo ettet viihdy siellä." Tuijotin Carlya ja huokaisin. "Jos en välittäisi sinusta näin paljoa, olisin kieltäytynyt", vastasin. "Eli olet siis tulossa mukaan, hyvä Eth!" En tiennyt oliko asia kannustamisen arvoinen, mutta en voinut päästää Carlya sinne yksinkään, minähän tämän kaiken olin alunalkaenkin järjestänyt. "He tulevat hakemaan minut, voimme tulla hakemaan sinut samalla", Carly selitti ja nousi ylös perässäni. "Miten vain, laita viesti ennen kuin tulette. Nähdään taas", sanoin ja lähdin ulko-ovesta Nicholaksen luo.

"No, saitko juteltua asiasta?" "En oikeastaan niin kuin olisin halunnut, mutta asia on selvitetty, minulla on huomenna menoa", vastasin ja tuijotin tietä. "Tuo ei selkeästikään ole asia joka sinua eniten vaivaa." "Mikä psykologi sinä oikein olet?" tiuskaisin ja rutistin silmäni hetkeksi kiinni. "Sinua on vain niin helppo lukea. Olisi lähinnä huolestuttavaa jos en olisi oppinut tuntemaan sinua." "Ei minua vaivaa mikään. Mietityttää vain se, kun Carly sanoi että näytän kuin olisin raskaana. Mutta se oli häneltä vain vitsi", mumisin ja vilkaisin Nicholasta. "Oletko varma ettet ole...?" "No olen! Kyllähän sinun pitäisi tietää että se on käytännössä mahdotonta, joten voimme jättää asian tähän. Mennään nyt vain teille ja aletaan pakkaamaan matkaa varten. Lähtöön ei ole enää montaa päivää." Painoin pääni vasten istuinta ja tuijotin matkan ajan kaikkea muuta mahdollista, kuin Nicholasta.