Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 6

Lauantai tuli nopeammin kuin olin odottanut. Kouluviikko oli kulunut nopeasti, ja opiskelin kielioppia lähes joka päivä. Olin jo oppinut lähes kaikki termit selityksineen. Palovammatkin olivat parantuneet nopeasti ja olin käynyt lääkärissä. He olivat todenneet että olin hoitanut kehoani hyvin, ja se oli lähtenyt parantumaan hyvässä vauhdissa. Lääkäri oli ollut sitä mieltä, että tämä yksi kerta riitti oikein hyvin heille. Nyt he tiesivät että kehoni paranisi hyvässä tahdissa. Jos ongelmia tulisi, menisin sinne uudelleen. Hauskinta viikossa oli kuitenkin ollut Carlyn suunnittelema ostosreissu. Se nauratti meitä edelleen.

***

"En todellakaan sovita tuota mekkoa! Eihän siinä ole edes kangasta!" Toivoin etten järkyttäisi huudollani kaikkia muita liikkeessä olijoita. "Sovitat tätä ja tuota kamalaa rääsyä jonka valitsit." Katsoin polviin ulottuvaa kerman väristä mekkoa, jossa oli pitsiset hihat olkapäihin asti. Vai rääsy. "Turha kai kanssasi on väitellä", sanoin ja painelin sovituskoppiin Carlyn jäädessä pitämään vahtia sen ulkopuolelle. Laitoin ensin päälle Carlyn antaman mekon, joka ylettyi tuskin polviini sakka. Se oli väriltään musta ja siinä komeili kyljestä vyötärölle menevä valkoinen kukkakuvio. Nostin mekkoa ylöspäin, jotta se pysyisi päälläni, sillä siinä ei ollut olkaimia. Raotin verhoa ja katsoin Carlya odottavasti. Hän tuli pukukoppiin arvioivan näköisenä. "Jos tuon saisi olkaimilla, näyttäisit tyrmistyttävälle. Tuo näyttää kuitenkin hassulle mitättömillä rinnoillasi, eihän mekko edes pysy päälläsi." "Omapa oli valintasi. Kaikki eivät omista silikoneja." Näytin kieltä Carlylle ja vedin verhon kiinni työntäen ystäväni ensin pois häiritsemästä sovitustani. Riisuin mekon yltäni pois niin nopeasti kuin pystyin ja laitoin sen takaisin henkariin.

Otin seuraavaksi valitsemani mekon. "Voitko auttaa nappien kanssa?" Pian tunsin Carlyn kädet selässäni, kun hän laittoi nappeja kiinni. Saatuaan viimeisenkin kiinni hän käänsi minut itseään päin. Olin taas hänen arvostelevan katseensa alla. "Näytät ihanalle Eth. Otamme tuon mekon." Hymyilin voitonriemuisena. Tiesin osaavani valita itselleni oikeat vaatteet.

Kävimme vielä monessa kaupassa. Sain itselleni alusvaatteita, kahdet uudet housut ja viisi paitaa. Kävimme Carlyn kanssa kahvilassa. Pöydän luokse tuli joku vanhempi mies. "Heii, olet toddella k-kaunis", mies takelteli ja katsoi Carlya. "Kiitos. Jos sinulle sopii, niin olisin mielelläni ystäväni kanssa kahdestaan." Minulla oli vaikeuksia pidättää nauruani Carlyn yritykselle saada mies lähtemään. "Antaistkosh puhelinnumerosi?" Humalaiset miehet olivat aivan liian avoimia. "Menepäs nyt siitä!" Carly näytti varsin avuttomalle. Mies vei kätensä Carlyn päälle ja silitteli tämän hiuksia. "Nyt irti tai kutsun vartijat!" Carly riuhtaisi miehen käden irti itsestään ja nousi ylös ottaen kahvinsa mukaan. Tein itse samoin seuraten Carlya. Hän käveli nopeasti ensimmäisen kulman taakse ja katsoi sitten minua järkyttyneenä. Aloimme molemmat nauramaan. Kuinka hullu tilanne olikaan ollut. Joimme kahvit käytävällä olevalla penkillä ja lähdimme sen jälkeen ostoksia kantaen Carlylle päin.

***

Havahduin puhelimen ääneen. Nicholas soitti. "Haloo?" "Oletko tulossa tänään niihin juhliin joista äitini puhui. Voin tulla hakemaan sinut." "En tiedä..." Carly nappasi puhelimen kädestäni ja koitin saada sen takaisin ennen kuin hän järjestäisi minulle haluamattani itsensä lisäksi seuraa. "Carly tässä. Mitä kysyit häneltä?" Oli turhauttavaa kun en tiennyt mitä Nicholas sanoi. "Voit tulla hakemaan hänet tunnin kuluttua. Hän on tyrmistyttävä. Pidä huolta hänestä, hei hei." Carly sulki puhelun ja jäin katsomaan häntä hölmistyneenä. "Et ole tosissasi, että sovit minulle tapaamisen kysymättä minulta mitään." "Teemme sinusta niin vastustamattoman näköisen, että kaikki muistavat sinut loppuelämänsä ajan." Huokaisin syvään. Mitä olin tehnyt ansaitakseni tällaisen ystävän?