Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 7

Nicholas oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pääni tuntui olevan täynnä pyörremyrskyjä. Katsoin olohuoneessa olevaa kelloa. "Kello on jo kaksi", sanoin osittain itselleni. "Haluatko nukkumaan?" Nyökkäsin pienesti ja haukotus karkasi huuliltani. "Jalkojani särkee. Inhoan korkokenkiä." "Voit ottaa ne pois. Turhaan kärvistelet, ei se ole niin tarkkaa." Nostin jalkani pois kengistä ja koitin totutella uuteen tunteeseen. Kumarruin ottamaan kengät lattialta. Menimme Nicholaksen äidin luo. "Ethel jää meille yöksi. Onko vierashuoneessa sänky valmiina?" "Sehän on mukavaa. Tiedät että huone on aina käyttövalmis. Hyvää yötä." Tämän sanottuaan hän katosi jäljellä olevien vieraiden luo. Kävelimme yläkertaan ja Nicholas esitteli minulle vierashuoneen. "Onko teillä mitään rasvaa? Minun pitäisi rasvata palovammat." Katselin huonetta. Sänky näytti niin ihanalle ja kutsuvalle. "Vessassa saattaa olla jotain rasvaa." Nyökkäsin hänelle. "Tämä mekko on vähän hankala avata. Jos viitsisit auttaa minua, niin se helpottaisi vähän", sanoin hermostuneesti. Hän käveli luokseni ja alkoi avaamaan selässäni olevia nappeja. Saatuaan ne auki käännyin hänen suuntaansa pitäen mekkoa päällä käsieni avulla. "Kiitos." Toivoin hänen lähtevän, ennen kuin mekko putoaisi kömpelyyttäni päältä. "Kaapissa pitäisi olla jokin äitini vanha yöpuku jota voit käyttää." "Okei, kiitos vielä. Öitä", sanoin odottaen että hän lähtisi. Hän häipyi huoneesta laittaen oven hiljaisesti kiinni. Riisuin mekon kokonaan pois päältäni ja laitoin sen läheiselle tuolille. Avasin kaapin ja otin sieltä yöpuvun, joka oli harmaa. Se oli ihanan sileä. Otin sen kainalooni ja avasin huoneen oven. Katsoin että käytävällä ei ollut ketään ja menin niin nopeasti kuin pystyin vessaan. Toivottavasti kukaan ei nähnyt minua. Laitoin vessan oven lukkoon ja avasin kaapin katsoen sen sisältöä. Valitsin rasvaisimman rasvan jonka löysin ja hieroin sitä jo lähes olemattomiin palovammoihini. Ainoastaan oikeassa kädessä oleva palovamma oli pahassa kunnossa.

Minun oli pakko pestä hampaat, mutta se olisi mahdotonta ilman hammasharjaa. Otin hammastahnaa hieman sormeeni ja laitoin hammastahnapallon suuhuni. Otin vettä suuhuni ja koitin purskutella tahnaa suuhuni niin hyvin kun onnistuin. Sylkäisin suuni tyhjäksi ja huuhtelin lavuaarin. Ainakin suussani oli hieman raikkaampi maku. Laitoin yöpuvun päälleni ja lähdin vessasta. Talossa alkoi jo olemaan hiljaista, enkä kuullut kuin pientä puheen sorinaa, sitäkin pätkinä. Menin sänkyyn ja vedin peiton päälleni. Kuinka ihanaa olisikaan nukkua. Rakastin nukkumista. Sammutin valot ja laitoin silmäni kiinni.

***

Heräsin yöllä kylmyyteen. Minua palelsi kamalasti. En tiennyt miten se oli mahdollista. Koitin saada itseni lämpenemään, jotta voisin jatkaa nukkumista, mutta turhaan. Lopulta nousin ylös pitäen peittoa ympärilläni. Menin käytävälle ja katselin ympärilleni. Minulla ei ollut hajuakaan mitä kello oli. Suuntasin Nicholaksen huoneen ovelle ja koputin siihen pienesti ennen kuin avasin sen. Kurkistin sisään ja näin kuinka Nicholas nukkui. Menin hänen vierelleen ja mietin miten saisin hänelle selitettyä tilanteeni. "Nicholas", kuiskasin ja odotin josko hän heräisi. Hän kääntyi unissaan ja avasi lopulta silmänsä. "Eth, mitä sinä..." "Huoneessa oli jäätävän kylmä, enkä saanut nukuttua." "Tule tänne", Nicholas sanoi puoli unessa ja meni reunemmas sängyllään tehden minulle tilaa. Nyt nukkuisin hänen sängyllään. Mihin ihmeeseen tämä oli oikein menossa?

Kävin makaamaan hänen viereensä ja laitoin peiton päälleni koittaen olla jättämättä siihen pienintäkään rakoa. Nicholas nukahti ilmeisen pian uudelleen, sillä tasainen tuhina alkoi kuulumaan vierestäni. Huoneessa oli ihanan lämmintä, ja pian sainkin uudelleen unenpäästä kiinni.

***

Käännyin kyljelleni ja mietin eilisiä tapahtumia. Lopulta tajusin että olin jäänyt yöksi, enkä ollutkaan Carlyn luona. Avasin silmäni ja huomasin Nicholaksen käden päälläni. Olin ilmeisesti hivuttautunut yöllä aivan hänen viereensä kylmissäni. Hänen äitinsä varmasti järkyttyisi jos tulisi nyt sisään huoneeseen. Katselin hetken Nicholaksen ylväitä kasvoja. Hän näytti jotenkin niin komealle ja levolliselle nukkuessaan. Siirsin käteni hänen kasvoilleen ja tunsin parrantyngän pistävän sormeani. Siirsin hänen hiuksensa valumasta silmille, ne olivat ihanan ilmavat. Lopulta hän avasi silmänsä ja siirsin säpsähtäen käteni pois hänen kasvojensa luota.