Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 9

Saavuimme valtavalle tehdasalueelle. Katselin ympärilleni ja ihmettelin, kuinka yksi oluttehdas vaati näin valtavan rakennelman. Nicholas pysäköi autonsa lähelle ovia ja nousimme ulos autosta. Kävelin hänen perässään aulaan, jossa istui nainen tietokoneen takana. Hän vilkaisi Nicholasta ja hymyili hänelle tietävästi. "Tässä on kulkuluvat, muistakaa palauttaa ne. Isäsi toimiston läheltä saatte suojavaatteita. Viettäkää hauskaa", nainen sanoi laittaen kulkuluvat pöydälle. "Kiitos", Nicholas sanoi ojentaen minulle oman korttini. Seurasin häntä ja lopulta saavuimme erilliseen aulaan. Hän koputti oveen jossa luki Hewitt. "Sisään", kuului oven läpi. Nicholas avasi oven ja astuimme hänen isänsä työhuoneeseen. "Hei, käykää istumaan", Henry sanoi viittoen tuoleja työpöytänsä edessä. Istuin alas ja silmäilin huonetta. Seinät olivat ruskeat ja ikkunoista muodostui lähes kokonaan oma seinä. Lattia oli jonkinlaista kaakelia. "Tulimme Ethelin kanssa tutustumaan tehtaaseen. Olen halunnut näyttää sitä hänelle jo pitkään. Miltä kurssi näyttää?" "Hienoa, mukava kuulla että olette kiinnostuneita. Myynti laskee, mutta kehittelemme uutta makua, jonka pitäisi nostaa meidät taas kilpailun kärkeen. Voisitte maistaa sitä ja miettiä hyvää nimeä. Houkutteleva nimi on jo puoliksi myyty tuote." Hymyilin ja mietin kuinka jännittävää tehtaassa olosta mahtaisi tulla. En ollut koskaan pitänyt oluesta, se oli liian vahvaa makuuni, joten en uskonut osaavani auttaa nimen kehittelyssä tai maun arvioinnissa. "Käymme kehittelypuolella, nähdään taas kotona", Nicholas sanoi isällensä jonka jälkeen hän lähti ovelle. "Kiitos että saan tulla käymään täällä, Henry", sanoin hymyillen. "Hyvä vain että annat Nicholakselle järkevämpääkin tekemistä kuin ne typerät bileet." Siirsin katseeni Nicholasta kohden ja koitin lukea tuon kasvoilta mistä hänen isänsä puhui. Nicholas vetäisi minut kädestä takaisin käytävälle. Hänestä oli yhtäkkiä tullut kauhean kylmä. Otin tuon ojennetusta kädestä suojatakin ja kenkien suojukset.

"Mistä isäsi puhui?" "Ei mistään mistä sinun tarvitsisi tietää. Mennään ensin kehittelypuolelle josta isäni mainitsi." Huokaisin ja jätin asiasta puhumisen sikseen, palaisin siihen kuitenkin myöhemmin. En halunnut latistaa tunnelmaamme entisestään, mutta olin varma että en antanut hänen salailla minulta asioita. Jos hän oikeasti halusi olla kanssani niin vaadin että hän kertoisi minulle nekin asiat joita en halunnut kuulla, vaikka saatoinkin pyytää liikaa. Lähdimme käytävän päähän ja kävelimme rappuset kerrosta ylemmäs. Oikealla oli ovi jonka läpi näki laboratorioon. Nicholas veti korttinsa läpi turvajärjestelmästä, jonka jälkeen ovi avautui ja pääsimme laboratorioon jossa meitä tervehti muutama vanhempi mies valkoisissa takeissa. "Kukas tämä ihastuttava seuralaisesi on?" kysyi toinen miehistä jolla oli lähes kalju päälaki. "Olen Ethel." "Hän on tyttöystäväni." Nicholaksesta oli tullut yllättävän omistushaluinen sen jälkeen kun olimme päättäneet meistä. Lähes kaljuuntunut mies hymähti Nicholaksen vastaukselle. "Selvä, Ethel. Kehittelemme uutta makua joka vetäisi puoleensa myös naisia. Sen maku vaihtuu lämpötilan mukaan. Mitä viileämpi, sitä vahvempi maku. Vahva maku houkuttelee miehiä, pehmeä taas naisia." Vilkaisin Nicholasta joka hymyili selkäni takana kuin tietäen mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyökkäsin kun mies jatkoi jotain oluen kertomisesta, keskityin lähinnä Nicholaksen uskomattomaan ulkonäköön. Rakastin hänen ruskettunutta ihoaan. "Eiköhän maisteta", toinen miehistä totesi. "Selvä", rykäisin. Ääneni ei ollut läheskään niin vakuuttava kuin olisin halunnut sen olevan. Toinen miehistä kaatoi olutta pieneen lasiin ja ojensi sen minulle. "Tämä on lämpötilassa, joka miellyttää yleensä naisia." Pidin kiinni lasista ja kaadoin oluen suuhuni. Kurtistin kulmiani, se ei ollut niin hirveää kuin olin olettanut, mutten myöskään pitänyt siitä. Sain eteeni vielä toisen lasin täynnä olutta. "Tämä on taas enemmän miehille suunnatussa lämpötilassa." Pelkäsin jo valmiiksi makua. Tyhjensin lasini kuitenkin rohkeasti. Maku oli niin vahva että en saanut pidettyä kaikkia nesteitä suussani, vaan osa lähti valumaan pitkin leukaani. Naamani vääntyi oletettavasti kamalan näköiseen irvistykseen. Nicholas nauroi ääneen ja tuli luokseni. Hän painoi huulensa omiani vasten ja tunsin tuon kielen nopean lipaisun leuallani pyyhkien valuvaa olutta. Henkäisin ja vetäydyin kauemmas tuon irstaasta otteesta. Tunsin poskiani pistelevän ja kuumotuksen nousevan poskilleni punastumisen johdosta. "Pidän oluesta paljon enemmän, kun sen saa tarjoiltuna suustasi", hän kuiskasi korvaani ja sai minut nauramaan. "Olet pervo." Läpsäytin häntä hellästi käsivarteen. "Mitä pidit juomasta?" En olisi halunnut olla ilkeä, mutten tosiaan ihastunut juomaan. "En juo oikeastaan alkoholia, joten maku oli kieltämättä vahva. Uskon kuitenkin tuon vetoavan moniin erikoisuutensa takia." Halusin kamalan maun pois suustani keinolla minä hyvänsä. "Mukava kuulla. No, me jatkamme tuotteiden kehittelyä. Jättäkää mahdolliset nimiehdotukset alakertaan Simonelle." "Selvä, kiitos paljon", sanoin koittaen vaikuttaa vilpittömälle. "Nähdään taas", miehet sanoivat. Nicholas kiitti vielä miehiä, jonka jälkeen lähdimme pois huoneesta. Ovi sulkeutui takanamme ja koitin etsiä jonkunlaista vesipistettä.