Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 3

Annoin suihkun raikkaan veden virrata ihollani pyyhkien pois kaiken lian ja hien. Pesin vielä hiukseni, jonka jälkeen astuin suihkusta pois ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni. Märät hiukset viilensivät ihanasti muuten lämmintä ihoani. Kaivoin keittiön kaapista itselleni iltapalaa. Rahka ja ananas olivat aina tuttu ja turvallinen valinta, en koskaan kyllästynyt siihen yhdistelmään. Syötyäni iltapalan kävin pesemässä hampaani ja harjaamassa hiukseni. Tallustelin väsyneesti kieliopin kirja kädessäni sänkyyn ja koitin vielä kerrata asioita, lopulta väsymykseni kuitenkin voitti ja nukahdin.

***

"Mitä teit eilen?" Carly kysyi samalla, kun opettaja selitti jotakin asiaa. "Kävin lenkillä." "Ja?" "Mitä ja? Ei ole mitään lisättävää." "Näen ilmeestäsi, että kyseessä on jotain muutakin." "Carly älä viitsi... En osannut kielioppia, se vain vaivaa. Ei ole muuta kerrottavaa." Lopulta Carly näytti nielevän valheeni, vaikka mulkoilikin minua pahansuopa ilme kasvoillaan.

Olin koko lopputunnin kuutamolla, en ymmärtänyt opettajan puheista pätkääkään. Mietin kuinka tulisin selviämään tästä kurssista. En varmastikaan sortuisi tukiopetukseen, en ainakaan kieliopissa. Tunnin loputtua siirryimme Carlyn kanssa seuraavan oppitunnin luokanoven eteen. Nojasin päätäni väsymyksestä Carlyn olkapäätä vasten.

"Inhoan kielioppia, siitä ei tule mitään", mumisin ja tuijotin koulumme valkeaa seinää. "Pyydä Nicholakselta tukiopetusta." Carlyn virne oli härnäävä. Tönäisin tuota hellästi, jotta tuo tajuaisi lopettaa Nicholaksen mainitsemisen joka välissä. "En ole kiinnostunut hänestä." Carly katsoi minua miettivästi, kuin ei uskoisi minua. "Ainoastaan ystävänä, siinä kaikki", jatkoin. "Et ole tosissasi..." Miksi en olisi? Asiasta olisi kuitenkin turha väitellä Carlyn kanssa, sillä siitä ei olisi mitään hyötyä.

"Hei Eth." Tunsin tuon äänen, ja hän käytti kaiken lisäksi lempinimeäni. Väristykset kulkivat jälleen kerran pitkin selkääni. Käännyin Nicholasta päin ja tervehdin häntä. "Ethel tarvitsisi apua kieliopissa, osaat varmasti auttaa hän... Au!" Carly jätti lauseensa kesken kun töytäisin tuota jalallani. Nicholaksen ilme oli jälleen kerran huvittunut. Nauroiko hän minulle? Carly katsoi minua ja mulkaisin hänelle. "Kielioppi menee hyvin, en tarvitse apua. Kiitos vain." Opettaja tuli ja avasi luokan oven päästäen meidät luokkaan sisään. Kiiruhdimme Carlyn kanssa ensimmäisinä luokan perälle ja Nicholas kavereineen seurasi perässä. Nicholas istui lähes viereeni, ja koitin olla välittämättä asiasta. "Kiitos vielä eilisestä lenkkiseurasta", hän sanoi, kunnes kääntyi kavereidensa puoleen, kuin minua ei olisi olemassakaan.

"Olisit heti kertonut että olit lenkillä Hewittin kanssa!" "Älä huuda noin kovaa, kaikki kuulevat... Enkä minä ollut, hän vain sattui tulemaan samaa reittiä." "Eth, hän on ihastunut sinuun." "Ei ole!"

"Neiti Reed!" "Anteeksi herra Cliff." Kuulin kuinka vieressäni olevat ihmiset nauroivat, mutta mitäpä tuosta, eiväthän he itsekään olleet hiljaa. Katsoin matematiikan teoriaa koittaen samalla miettiä näitä viimeisiä viikkoja koulussa ennen lomaa. Sitten voisimme vihdoin toteuttaa Carlyn niin kauan haaveileman ostosreissun New Yorkiin. Opettajan määrättyä tehtävät aloimme laskemaan. Tässä aineessa sentään pärjäsin, tosin puolet oppitunneista meni aina Carlyn auttamiseen. "Laitat tuohon neliöjuuren, jonka jälkeen voit käyttää toisen asteen ratkaisuaavaa. Ymmärsitkö?" "En oikeastaan, mutta katson sinulta kuhan olet laskenut sen loppuun."

Ruokalassa oli tänään hiljaista. Carlylla oli jotain menoa ja kovin monia muitakaan ei selkeästi houkuttanut päivän ruoka. Onneksi Alan oli lähes aina ruokalassa kanssani, niin myös tälläkin kertaa.

"Mitä olet suunnitellut viikonlopulle?" Alan kysyi tökkiessään ruokaa haarukalla. "En mitään erityistä, olisi mukava mennä piknikille. Puistossa on aina niin mukavaa olla", vastasin. "Hyvä idea, Eth. Kerrotko Carlylle vai mainitsenko minä?" "Voin sanoa, sillä olen lähes kaikilla tunneilla hänen kanssaan." Tiesin Carlyn nauttivan ulkoilmasta niin kuin minäkin, joten hänen suostuttelemisensa ei pitäisi olla hankalaa. "Nähdäänkö kahdeltatoista? Tuotko omat evääsi, vai kasataanko kaikilta jotain mukaan?" kysyin ja mietin mitä itse voisin tuoda. "Kahdeltatoista on hyvä. Voin tuoda leipiä, tuokaa te Carlyn kanssa juotavaa ja jälkiruokaa. Ja sinä olet niin hyvä leipomaan, että leivothan meille kakun?" Alanin pokka petti lauseen lopussa. Hän tiesi etten osannut leipoa. Osasin tehdä suolaista ruokaa, mutta kaikki makea meni aina pieleen. "Carly saa hoitaa makean puolen, tuon juotavaa." Nauroin Alanin kanssa ja siirsin hiukseni valumaan vasemman olkapään yli.