Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 14

Lentokone heilui turbulenssien takia ja turvavyövalo syttyi päälle. Lentokone kääntyili puolelta toiselle ja tunsin kuinka jokin oli vialla, Nicholas koitti vakuuttaa kaiken olevan hyvin. Jatkoin lehteni selausta, kunnes lentokone lähti jyrkkään syöksyyn ylöspäin. Tunsin painautuvani vasten selkänojaa ja pian sen jälkeen kone oli lähes ylösalaisin. Kuulin ihmisten hätääntyneitä ääniä ympäriltäni ja katsoin Nicholasta silmiin. Hän näytti hätääntyneelle. Vilkaisin ulos ikkunasta ja näin maanpinnan lähestyvän. "Rakastan sinua", kuiskasin Nicholakselle ja puristin tätä kädestä. Kyyneleet valuivat poskillani ja tiesin kuolevani kohta.

"Ethel!" Tunsin kädet ympärilläni ja huomasin olevani hengästynyt. Näin ympärilläni Nicholaksen huoneen ja koitin ymmärtää mitä oli käynyt. "Kaikki on ihan hyvin, näit vain unta", Nicholas puhui rauhoittavalla äänellä ja silitti nihkeitä käsivarsiani. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat kasvoillani järkytyksen takia ja painuin Nicholasta vasten. "Haluatko puhua unestasi?" hän kysyi ja suukotti otsaani. Pudistin päätäni ja koitin ajatella jotain muuta. Tuijotin Nicholaksen pienoislennokeita ja mietin kuinka olin kiinnittänyt niihin ensimmäisenä huomiota tullessani tänne. "Yrittäisitkö vielä nukkua, kello ei ole vielä paljoa." Nyökkäsin Nicholaksen kysymykselle, minulla ei tosin ollut aikomustakaan lähteä hänen sylistään. Nicholas kävi makaamaan ja minä pysyin hänessä kiinni. En haluaisi enää ikinä kokea niin aidon tuntuista painajaista.

***

Heräsin ympärilläni leijuvaan teen tuoksuun. Sitruunaa ja joitain yrttejä. Nicholas istui sängyllä vieressäni ja huomasin hänen tuijottavan minua. "Oletko kunnossa? Painajainen taisi olla aika järkyttävä. En ole koskaan nähnyt sinua sellaisena", hän sanoi. "Olen, uni oli vain niin todentuntuinen. Minä tosiaan pelkäsin kuolevani." "Haluatko kertoa mitä uni koski?" "En halua muistella sitä." "Asiasta toiseen. Sanoit eilen haluavasi viettää koko päivän sängyssä, joten aamupalakin on oletettavasti syötävä sängyssä. Kävin tekemässä meille aamupalaa sillä aikaa kun sinä nukuit." "Sotken vielä sänkysi. En ajatellut että ottaisit toiveeni noin kirjaimellisesti." "Sitten sinun pitäisi alkaa miettimään tarkemmin mitä oikein toivot." Naurahdin Nicholaksen sanoille. Katseeni siirtyi kuitenkin ovelle, sillä Henry tuli huoneeseen.

"Toivottavasti en häiritse teitä, mutta haluaisin puhua kanssanne." "Sinut tuntien se koskee joko äitiä tai yhtiötä", Nicholas vastasi. "No, olet oikeassa. Haluaisin oikeastaan puhua mainoksen kuvauksista. Nicholas, sinullahan on tänään ja huomenna vapaata, joten voisimme toteuttaa kuvaukset tänä aikana." "Luulin että se oli vitsi. Eihän siitä tulisi mitään", sanoin liittyen keskusteluun. "Se oli osittain Andrean idea, haluaisin olla hänelle kerrankin mieliksi", Henry puolusteli. "Isä, ei." Tartuin Nicholasta kädestä ja puristin sitä. "Jos se parantaa suhdettanne ja saa teidät paremmalle tuulelle, niin tulemme kyllä." "Ethel, tiedät kyllä että isä tuli puhumaan eteesi juuri sen takia että suostut niin helposti koska haluat parantaa kaikkien suhdetta." "Juuri niin, miksi sitten ei tehdä niin. Olen sen velkaa heille." "Ei sinulla ole velkaa yhtään kenellekään! Älä ajattele noin. Kyllä me sanoisimme jos sinun tarvitsisi jotenkin korvata tämä", Nicholas tuhisi selvästi ärtyneenä. "Tulemme tänään tehtaalle. Nähdään, Henry", sanoin ja katsoin kuinka Henry lähti huoneesta. "Olet ihan liian kiltti, Ethel." "Voin kertoa, ettet haluaisi myöskään nähdä toista puolta minusta", sanoin nauraen. "Usko, että näin on parempi", jatkoin ja kurotin Nicholaksen yli ottamaan sämpylää itselleni. "Sinäkö nämä teit omin kätösin?" jatkoin kysyen. "Epäiletkö sinä?" Nicholas loi minuun syvän katseen. "Ehkä", jatkoin härnäämistä ja pian Nicholas kaatoi minut istuma-asennosta takaisin makuulle. "Sinä härnäät minua tahallasi", hän sanoi suudellen minua. "Sinäkö et muka koskaan minua? Nolaat minut tarkoituksella puhuessasi pervoja asioita muiden kuullen. Eikä asiaa helpota se että sinulla tuntuu olevan jokin pakkomielle syödä ruokaa päältäni. Itseasiassa se on todella outoa. Tehtaallakin..., olisin halunnut vajota maan alle." Nicholas nauroi kun pidin tuolle kokonaista puhetta hänen härnäämisestään. "Selvä, korvaan sen jos nyt vain pidät suusi kiinni ja annat minun suudella sinua." Pyöräytin silmiäni, laskin leivän sängylle ja vein käteni Nicholaksen hiuksiin.