Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 19

Moikka taas sulle, ja kiva kun tulit lukemaan uusinta lukua! (: Kommentit ja äänet piristää aina kivasti, joten älkää ujostelko niiden kanssa. :D Ja olkaahan varovaisia ulkona, nimimerkillä: toista viikkoa keppien kanssa kulkeva.

***

Tuijotin Nicholasta silmiin ja puristin silmäni hetkeksi kiinni koittaen selvittää oliko tämä totta vai ei. Avasin silmäni lopulta, ja Nicholas oli edelleen siinä. "Nick... En tiedä", sain sanotuksi. Halusin paeta tilannetta. "Olemme niin nuoria. Tiedän että on muitakin jotka menevät nuorina naimisiin, mutta ei se ole minun juttuni. Eikä tämä johdu sinusta, älä luule niin. Rakastan sinua valtavasti, mutten tiedä onko tämä tällä hetkellä paras idea. Olen pahoillani, mutten voi." "Eth... Jos tämä on sitä, että minulla ei ole sormusta, voimme mennä vaikka saman tien katsomaan sinulle sopivaa. Eikä sinun tarvitse miettiä rahapuolta. Perheeni kustantaisi kyllä häät", Nicholas koitti perustella. "Tiedät kyllä että en halua tehdä asioita toisten kustannuksella. Ja kuten sanoin, ei tämä sinusta johdu. En vai koe olevani valmis sitoutumaan kehenkään toiseen. Olen vasta yhdeksäntoista. En ole elänyt edes kahtakymmentä vuotta, ja oletat että olisin valmis avioliittoon. En pysty sellaiseen, ole kiltti ja koita ymmärtää minua." "Ymmärrän kyllä", Nicholas vastasi vakavasti ja nousi ylös seisomaan. Hän kutsui tarjoilijan ja maksoi laskun jonka hinnan koitin vain sivuuttaa. Onnistuit sitten pilaamaan koko illan, hieno juttu. "Lähdetään takaisin", Nicholas tokaisi ja tarttui kädestäni kiinni. Kompuroin ensimmäiset askeleet korkokengissäni, ennen kuin löysin taas tasapainon.

"Nicholas, älä ole vihainen", kuiskasin kun kävelimme juna-asemalle. "En ole vihainen. Ja jos sallit, en puhuisi enää asiasta." Huokaisin syvään ja lupasin itselleni, etten sanoisi sanallakaan mitään. Puhuisin sitten, kun Nicholas olisi siihen valmis. En tiennyt olisinko vihainen itselleni vai Nicholakselle. Hänen kysymyksensä oli niin yllättävä, etten yksinkertaisesti ollut osannut odottaa sitä. En tiennyt että hän piti meitä niin vakavana asiana, että olisi valmis avioitumaan ennen koulusta valmistumista, vaikka periaatteessahan tämä olisi ollut vasta kihlaus. Toivottavasti kukaan ulkopuolinen ei tiennyt asiasta. Jos vain Carly saisi tietää... Hän varmasti tappaisi minut. En kestänyt katsoa Nicholaksen muuttunutta mielialaa. Olisin halunnut pahoitella vastaustani, mutta se olisi ollut liian ristiriitaista. Hän ei tulisi luultavasti koskaan ymmärtämään vastaukseni syytä.

Tuijotin ikkunasta ulos kuinka maisemat vilahtelivat vain ohitseni. Tunnelma minun ja Nicholaksen välillä ei ollut ollut koskaan aiemmin tällainen. En tiennyt oliko hän tottunut saamaan kaiken haluamansa, vaikka nuoruus olikin ollut hieman ongelmallinen. Ainakin tyttöjä olisi riittänyt. Sitten hän valitsi minut, ja nyt olen luultavasti tuottanut hänelle suuriman pettymyksen mitä kukaan voi toiselle tuottaa. Jaksoin aina miettiä sitä, miksi juuri minä olin päätynyt yhteen Nicholaksen kanssa. En tiedä oliko se Carlyn ansiota, vai universumin idea. Olin aina pitänyt häntä pelottavana, koska hänen ystävänsä olivat pelottavia ja koin hänet johtajana. Tutustuttuani häneen huomasin kuitenkin kuoren alla piilevän ihanan miehen, jolla oli vain ollut hieman hankala alku.

Astuimme ulos junasta ja lähdimme kävelemään vanhemmilleni. Olimme olleet hiljaa viimeiset neljäkymmentä minuuttia. Se tuntui tuskalle. Hän ei ollut edes koskettanut minua. Tilanne oli raskas minulle ja varmasti myös Nicholakselle. "Haluatko lähteä takaisin kotiin? Voimme varata lennon huomiselle. Ymmärrän hyvin jos haluat", koitin herättää keskustelua, vaikka uskoinkin sen olevan turhaa. Nicholas heilautti vain kättään kieltävästi, jotta olisin hiljaa. "Nicholas, en halua että olet minulle noin vihainen. Puhuisit minulle..." "Mitä muka?! Koita ymmärtää, että kieltäytymisesi ei ollut helppoa." "Koitin perustella päätökseni niin hyvin kun vain osasin. Vaikka kieltäydyin, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi sinua, tai tahtoisi edelleen muuttaa kanssasi yhteiseen asuntoon", selitin ja koitin pitää ääneni rauhalliseni. Pysähdyin ja odotin Nicholaksen tekevän samoin. Käännyin Nicholasta kohden ja kiersin käteni Nicholaksen ympäri. En enää tiennyt mitä muutakaan tehdä.