Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 22

Ihanaa huhtikuun alkua! Toiseksi viimeistä lukua viedään, joten loppu häämöttää jo silmissä. Iloksi (tai miksei jonkun mielestä myös suruksi) voin kuitenkin kertoa, että olen alkanut kirjoittamaan uutta tarinaa, josta kolme ensimmäistä lukua ovat jo valmiina. Ensimmäisen luvun tulen julkaisemaan samana päivänä, kuin tämän tarinan viimeisen luvun. Oletan, että tämä tulee tapahtumaan muutaman viikon sisällä. Haluan kiittää kuitenkin jo tässä vaiheessa kaikista tähdistä ja kommenteista joita olen saanut, ne merkitsevät minulle hirmu paljon! (:

Antoisaa lukuhetkeä toiseksi viimeisen luvun parissa!

***

"Paljon onnea vaan..." Minun olisi tehnyt mieli peittää kasvoni käsien sisään ja vajota maan alle. Kaikki olivat paikalla. Aivan kaikki. Nicholaksen vanhemmista lähtien. En tiennyt miten Carly oli saanut huijattua minua näin hyvin, tai varsinkaan Nicholas. Yleensä utelin syntymäpäivästäni ja sain kyllä selville jos minua huijattiin. Nyt en ollut kuitenkaan tajunnut että kaikki olivat puuhailleet selkäni takana. Se saattoi johtua siitä, että mielessäni ei ensimmäisenä vain ollut oma syntymäpäiväni. Laulun loputtua katsoin jälleen varovasti ympärilleni. Päässäni pyöri tuhat kysymystä. Päällimmäisenä kuitenkin se, miksi minulle oli järjestetty näin isot juhlat kun en edes täyttänyt pyöreitä. Yhdeksäntoista vuotta oli mitätön ikä. Se ei ollut mitään kahdeksantoista ja kahdenkymmenen välissä.

"Kiitos kaikille kun tulitte paikalle, tänään on parhaan ystäväni, Ethelin syntymäpäivä. Ajattelin että kerrankin olisi syytä juhlia oikein kunnolla. En nyt ala luettelemaan kaikkea mitä Ethel on joutunut kokemaan varsinkin tämän vuoden aikana, mutta mielestäni hän oli ansainnut useamman ihmisen paikalla olon kun vain minun ja Alanin." Hymyilin Carlylle. Hän puhui niin kauniisti. Käänsin katseeni Nicholakseen joka tuijotti minua. Hän istui pöydän ääressä vanhempiensa kanssa.

Olin pukenut päälleni löysän mekon, jotta mahdollinen raskausvatsani ei näkyisi ulospäin. Onnekseni en ollut kova alkoholin käyttäjä, niin kellään ei olisi siinä mitään epäiltävää. En ollut pyytänyt lahjoja, mutta yksinäiselle sivupöydälle oli silti kasautunut useampi paketti. Oli vieläkin vaikea tajuta sitä, missä välissä Carly oli onnistunut järjestämään tällaisen yllätyksen.

"Jotta ilta ei olisi liian tylsä, meillä on täällä muutama yllätys. Ensinnäkin pidämme illalla tietovisan liittyen vähän kaikkeen, Etheliin ja Nicholakseen muun muassa. Mutta kaikkein tärkeimpänä on se, mistä Ethel on aina haaveillut!" Kurtistin kulmiani miettien mistä Carly mahtoi puhua. "Enhän minä ole pyytänyt mitään", vastasin. Carly pudisti päätään ja siirsi katseen Alaniin. "Tuo se tänne", Carly sanoi. Pian Alan tuli jonkinlaisen möntin kanssa keskelle huonetta. Olimme jonkinlaisessa vuokratussa juhlatilassa. "Tule nostamaan pressu pois tämän päältä", Alan pyysi. Nousin ylös ja menin pienen korkojen tuottaman äänen saattelemana Alanin luo. Tartuin kiinni säkistä ja vetäisin sen varovasti pois päältä ja aloin nauramaan. "Mahtavaa!" Riemuni oli käsin kosketeltavaa. "Aivan mahtava pinjata!" Pinjata oli asia jonka olin aina halunnut päästä rikkomaan. Tämä vain oli melkein liian söpö sellaiseen tarkoitukseen. Pinjata oli värikäs aasi joka näytti nauravan jokaiselle tässä huoneessa. "Kiitos paljon!" sanoin ja tartuin suureen halaukseen Carlyn ja Alanin kanssa. "Älä meitä vain kiitä, Nicholaksen vanhemmat sponssasivat hieman." Käännyin katsomaan Andreaa ja Henryä. "Kiitos teillekin!" sanoin ja halasin heitä. Tämä oli paras syntymäpäivä ikinä.

Jätin pinjatan odottamaan parempaa ajankohtaa ja menin kiertämään kaikki paikalle vaivautuneet henkilöt. Hauskinta oli se, että jopa Nicholaksen mummo oli tullut paikalle. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä, joten tapaaminen oli varsin hauska. Mummo oli iloinen siitä että Nicholas oli löytänyt näinkin kunnollisen tytön. Itseäni lause lähinnä nauratti, mutta olin tyytyväinen siihen että muutkin näkivät että tällä suhteella voisi olla mahdollisuuksia. Ainakin jos selviäisimme raskauden tuomasta järkytyksestä.