Momentum Vitae || Suomi - Finnish

Luku 16

Hyvää uutta vuotta kaikille! Seitsemän lukua on vielä tarinaa jäljellä, joten pikkuhiljaa tarina alkaa häämöttää loppuaan. Kiitos sinulle joka luet tarinaani ja painat tähteä, se merkitsee minulle paljon! (:

***

Lopetin lopulta suudelman. Tuijotin Nicholasta hetken kunnes siirsin katseeni pulloon joka lojui lattialla osoittaen minua. Tartuin pulloon ja pyöräytin sitä. Se osui Johniin. "Totuus vai tehtävä?" kysyin ja mietin voivani vaikka kostaa hänelle kaikki tekemänsä ilkeydet vain yhdellä tehtävällä tai kysymyksellä. "Tehtävä", hän vastasi. Pelkäsin kuitenkin häntä siinä määrin, etten voinut antaa hänelle pahaa tehtävää vaikka olisinkin halunnut. Kurtistin kulmiani miettiessäni niin kovasti sopivaa tehtävää. "Kaada tuo pullosi loppu viemäriin", sanoin. Se olisi hyvä tehtävä, alkoholi mahtoi olla hänelle liian tärkeää. Johnin kulmat kurtistuivat. "Sinä tulet siinä tapauksessa mukaan varmistamaan asian", hän vastasi. "Kaikki voivat puolestani tulla katsomaan asiaa." "Miksi ihmeessä kaataisimme alkoholia viemäristä alas. Keksi nyt jotain mielenkiintoisempaa", joku toinen poika sanoi ja tuijotti minua. "No jos tehtävä ei kelpaa niin keksikää itse, tämä peli ei enää kiinnosta minua. Olette kuin joitain pikkulapsia. Tehtävänne ovat aivan lapsellisia", sanoin tuohtuneena ja nousin ylös lähtien ulko-ovelle laittamaan takkia päälleni. "Ethel, tule takaisin!" John huusi. Olisi edes ollut Nicholas. Käännyin katsomaan taakseni olettaen että Carly ja Nicholas tulisivat perässä. Käännyin kuitenkin ympäri huomatessani Johnin tulevan sieltä. Painoin käteni oven kahvalle ja avasin lukon toisella kädellä. Ulkona oli hieman viileä tuuli tähän aikaan illasta.

"Tule sisälle, lupaamme olla järkevämpiä tästä eteenpäin", John koitti vakuuttaa. "En astu enää jalallanikaan tuohon taloon. Sano Carlylle ja Nicholakselle että saavat nyt tulla ulos tai lähden itse kävelemään takaisin." "Ethel, mieti nyt. Heillä on hauskaa, antaisit Nicholaksen edes maistaa alkoholia, en ymmärrä friikkiyttäsi alkoholia kohtaan." "Tämä ei johdu alkoholista, vaan teistä muista. Olette typerintä seuraa ikinä. Mene takaisin sisälle ja pyydä että Carly ja Nicholas tulevat kanssani takaisin." "En kehottaisi suututtamaan minua", John sanoi madaltaen huomattavasti ääntään. "En pelkää sinua", vastasin ja tuijotin häntä silmiin. John tarttui ranteeseeni ja minä rimpuilin. "Päästä irti!" kiljuin ja koitin pistää vastaan liikkumistamme. John pysähtyi ja minä törmäsin häneen. Kohotin vapaana olevan käden ja valmistauduin läpsäisemään Johnia poskelle. Olin lähes osunut häneen kunnes hän tarttui käteeni ja katsoi minuun vihaisesti. Iskeydyin talon kovaa ja epätasaista seinää vastaan sellaisella voimalla, että ilmat tyhjentyivät keuhkoistani. Puoli minuuttia meni ainakin, ennen kuin sain puhekykyni takaisin. "Älä ikinä yritä lyödä minua", John kuiskasi korvaani ja sai väristykset kulkemaan pitkin kehoani. "O-olen pahoillani", koitin soperrella. "Päästäisitkö minut nyt vain menemään?" anelin heikolla äänelläni. John piti käsiäni tiukasti vasten talon seinämää.

Talon ulko-ovi aukesi lähes vierestäni ja Nicholas syöksyi ulos Carly perässään. Nicholas kääntyi katsomaan meitä ja siirsi katseensa nopeasti Johniin. Hän tarttui Johnista kiinni ja pian nyrkki iskeytyi Johnin kasvoihin. Käänsin katseeni pois ja näin Carlyn tuijottavan heitä ihmeissään. "Luulin että John tuli vain pyytämään anteeksi. Tai niin hän sanoi poistuessaan. Aloimme ihmetellä missä viivyitte ja päätimme tulla katsomaan. Olen pahoillani, Eth. Olisi pitänyt uskoa sinua heti alussa", Carly selitti. Tunsin keuhkoissani ikävää tunnetta, kun hengitykseni ei onnistunut tavalliseen tapaan. Päätäkin särki ikävästi. Tuijotin Nicholasta ja Johnia jotka mäiskivät toisiaan. Sitten kaikki pimeni.

***

Kirkas valo tunkeutui silmiini ja sokaisi minut hetkeksi. Raotin silmiäni pienesti, kunnes sain ne auki. Ympäriltäni kuului tasaista piippausta ja tunsin rintakehässäni kipua. Pääni oli myös hieman herkkä. Nousin varovasti istumaan ja koitin hahmottaa ympäristöäni. Istuin valkoisessa sängyssä ympärilläni lähinnä tyhjyyttä. Kädestäni meni jokin johto laitteeseen josta piippaukset kuuluivat. Nykäisin letkun irti ja koitin olla sävähtämättä verestä jota tuli neulan jättämästä reiästä. Nousin ylös ja lähdin kävelemään käytävää pitkin. En ollut vieläkään varma siitä missä olin. Avasin oven ja pääsin uudelle käytävälle. Näin pian tekstiä "VIERAILIJAT" oven yläpuolella ja lähdin sinne. Näin käytävällä peilin ja huomasin päälläni valkoisen asun. En muistanut laittaneeni sitä päälleni. En oikeastaan muistanut mitään viimeaikaista. Mikä edes oli viimeaikaista? Avasin vierailijahuoneen oven ja katsoin ympärilleni. Ehkä joku heistä osaisi kertoa missä olen.