SØRREL

Ihminen

Lauman alfa oli haastanut minut kaksintaisteluun, Lilyn isä oli haastanut minut taisteluun kuolemaan asti. Siinä minä siispä seisoin, keskellä hiekkaista aukiota ja muodostin suunnitelmaa. Pelissä olisi tällä kertaa oma hyvinvointini, mutta myös Lilyn isän eloonjääminen. Ensimmäinen ei niin huolettava ja siitä huolimattakin olin pahassa kusessa...

Jeremy, Trevor ja Molly veivät nukkuvan Lilyn kotiin. He huomaamattomasti lipuivat Lilyn uinuvan kehon kanssa pois paikalta. Heidän lähdettyään kukaan muu ei liikkunut. Koko lauma pysyi tiivisti kehässä minun ja Luken eristäen. Harmi, koska tahdoin otella myös Jeremyn kanssa. Samalla näyttää ketä hän aina niin mulkoili. No, onneksi sentään näin moni jäi todistamaan tulevaa tappiota.

Ringissä seisovista jokaisen silmät kiiluivat puhtaan kultaisina samalla, kun osa puristeli teräväkyntisiä sormiansa nyrkkiin. Vaikka tämä tilanne saattoi jonkun muun silmään vaikuttaa pahalta. Ei se ollut minulle ensimmäinen kerta. Melkein yli vuosisadan elin näitä likaisia koiria jahdaten, joten olen nähnyt jo heidän kaikki temppunsa. Siksi nyt tuntuukin, että teen vain hallaa itselleni, koska paljastan heille omani.
Typerää toimintaa Sorrel...miksi helvetissä edes yrität tehdä, jotain hyvää. Kukaan ei ole kiitollinen ja saat aina paskaa niskaasi. Silti aina vaivaudut...hemmetin typerää, jopa sinulta. Tämän ihmisen sinussa pitäisi ymmärtää, ettei hänelle ollut paikkaa kaltaistensa joukossa. Parempi vain antaa vampyyrin hoitaa homma kotiin. Lilykin sen sanoi aiemmin, tee kaikille palvelus ja lähde.

Sen kuuleminen kolautti minua pahemminkin, kuin olisin uskonut. Hän alunperin teki virheen, kun aloitti puhumaan minulle. Nyt kaikki oli yhtäkkiä minun vikani, tyypillistä. En aio myöntää, että olisin pitänyt siitä, jonkun seurasta. Lily oli vain susi, kuten isänsä ja ystävänsä. Sen ihmispukuisen tytön esi-isät tappoivat Sorrel sinun sukulaisesi. Tee palvelus ja lähde....Minä tosiaan voisin sen vielä tehdä, mutta olisiko siinä nyt mitään hauskaa. Vereni tuntuu kuohuvan mukavasti.

Kiersin hitaasti punaisilla silmilläni läpi, niitä kaikkia kiukkuisia susia. Mieleni tekikin nyt, upottaa hampaani heistä jokaisen kurkkuun. Nähdä hiljaiset ruumiit jaloissani. Tuntea taas, sitä puhdasta vihaa jonka myötä nautintoa...tuntea edes jotain. En saanut tältä maailmalta mitään olemalla ihminen, joten oliko siitä puolesta mitään hyötyä enää. En ole saanut mitään yrittämällä parhaani. Aion siispä vanhojen aikojen kunniaksi näyttää tälle alfalle! Olisi Sorrel aika jälleen nauttia siitä, ettet ole samassa luokassa kuin kaikki ne saastaiset ihmiset. Pitkästä aikaa, jättää se osa sinusta hetkeksi naulaan. Jättää se sinne kiviseen kirkkoon, jonne sen viimeksikin luovutit.

"Poika, saat luvan maksaa tekosi. Maksaa kaikesta, mitä olet noilla voimillasi tuhonnut. Sinä useampaan kertaan koskit Lilyyn. Aiheutit koko laumalleni suurta tuskaa, kun armotta murhasit Hansin... kukaan ei selvästi ole opettanut sinua tavoille", Luke asteli nyt täysin suden muodossa eteeni. Kuten susien voimiin kuului, hän ei puhunut liikuttaen suutaan. Kaikki sanat kulkeutuivat eräänlaisella telepatialla. Ensisilmäyksellä hänen susimuotonsa tosiaan oli valtava ja hänen luunsa poksuivat vieläkin muutoksen jäljiltä. Ei epäilystäkään siitä, että hän oli puhdasverinen alfa. Edes kaikki alfat eivät pysty muuttumaan ilman täysikuuta. Suuren suden turkki oli pikimusta, kasvoissa näkyi vieläkin suuri arpi, eikä kullan sävyisistä silmistä voinut erehtyä.

"Kylläpä sinulla kesti kauan alfa hyvä. Olet selvästi eri tasolla, kuin edeltäjäsi. Oi voi voi...sudet joiden kanssa aiemmin taistelin varmaan itkevät verta sinua ylhäältä katsellessaan", voivottelin pettyneenä päätäni nyökytellen. Sitten väläytin virneen.

"Hah, antaa ihmisen inistä", alfa vastasi provosointiini irvistäen. Valkoiset kulmahampaat välkkyivät kalmeassa talven valossa. Minä puolestani mulkaisin sitä likaista eläintä niin alentavasti, kuin vain pystyin. Oli kai sitten aika tehdä omatkin valmisteluni. Suljin silmäni hetkeksi ja hengitin hitaasti ulos. En ole todella pitkään aikaan kuolettanut tunteitani tällä tasolla, joten jouduin käyttämään siihen hetken. Keskityin vain kaiken sen ihmisvereni pysäyttämiseen. En tarvinnut sitä, en tarvinnut häntä tähän. Olinhan vampyyri, joten näytän mihin minusta on. Laitan nämä sudet ymmärtämään, että he tekivät virheen haastaessaan minut. Tunsin hetki hetkeltä, kuinka pitkän aikaa kadoksissa olleet voimani palasivat. Aallon tavoin ne vyöryivät lävitseni. Olin voittamaton. Sen kaiken mukana tosin hämärtyi myös ajatukseni kaikesta muusta. Tahdoin nähdä heidän anelevan henkensä puolesta. Mieleni teki lopettaa tämä leikki siihen.